Aamu tuoksuu Etiopian Woldiassa kahvilta. Lähellä paahdetaan kahvipapuja, ja välillä leivän paistamisen tapaiseen tuoksuun sekoittuu selvästi tummempaa paahtoa. Hiljainen papujen pyöritteleminen hiilien päälle asetetulla pannulla on rauhoittavaa katsottavaa. Tässä tehdään jotakin hartaasti ja vanhalla ammattitaidolla, johon kiireelle ei ole sijaa. Keski-ikäinen nainen kaataa vahvaa kahvia pieniin kuppeihin. Tätä on tehty ennenkin, ja sokeria saa ottaa. Takana on rauhallisempi yö, eikä tarvinnut herätä ammuttuihin laukauksiin.
Nainen on yksi Filantropian hankkeen naisista, ja hänellä on pieni katoksen alla oleva kahvila hyvällä paikalla monen tien risteyksessä. Nainen kertoo syntyneensä Eritrean puolella, mutta joutuneensa pakomatkalle Amharan alueelta olevan äitinsä kanssa kauan sitten. Silloinkin eroteltiin ihmisiä toisistaan. Isä oli sieltäpäin. Kahvilan pitäminen on ollut aina naisen työtä.
Alueella sodittiin viimeksi 2020–2022, jolloin Woldian kaupunkikin oli miehitettynä pitkän aikaa. Sotiminen ja levottomuudet tarkoittavat ihmisten ja heidän arkensa rikkomista. Tappamisten ja raiskaamisten lisäksi varastettiin ruokavarastot tyhjiksi, vietiin tavarat ja rikottiin se, mikä ei mahtunut kuorman päälle mukaan. Koulut oli pakko sulkea, ja osa niistä on kiinni vieläkin.
Filantropian projektia mietittiin ensimmäistä kertaa rauhansopimuksen solmimisen jälkeen miehittäjien lähdettyä. Siinä kohtaa istuttiin parkkipaikan reunakiveyksellä, koska muuta istumapaikkaa ei kunnanvirastolla ollut. Mietittiin, saataisiinko hankkeen kautta ostettua vaikkapa ammattikoululle kangaspuita ja hautomakone, jos koulutettaisiin osasta naisista kanankasvattajia. Sosiaaliviranomaiset tietävät, ketkä tarvitsevat apua.
Pienellä starttirahalla myös kahvinkeittäjä sai ostettua uuden hellan, kahvipannun ja kauniit kupit kahvilansa uutta alkua varten. Joku naapureista oli leiponut aamulla munkkeja ja toinen leipää. Nainen oli ostanut niitäkin myyntiin pienen katoksen kahvilaan. Kumpikin lapsista oli opiskelemassa, ja siinä kohtaa äidillä on varovaista toivoa. Nainen näyttää ylpeänä säästökirjaansa, jonne on pikkuhiljaa kertynyt varoja pahan päivän varalle. Ohi kulkevissa ihmisissä on paikallisia ja pakolaisia Sudanista ja jopa Syyriasta.
Voi, kun paha päivä pysyisi poissa, vaikka uutiset ennustavat muuta. Rauhansopimuksesta huolimatta rauha ei ole tehnyt pesää Amharan alueelle. Poikkeustilat seuraavat toisiaan, Eritreassa on julistettu liikekannallepano, armeijan ajoneuvot partioivat kadulla koko ajan, oman alueen joukot käyvät sissisotaa ja viereisellä Tigrayn alueella taistellaan jo vallasta. Maanteillä liikkuminen on vaarallista, koska matkustajia kidnapataan lunnaiden toivossa tai koska he puhuvat toista kieltä.
Hankkeessa on naisille monenlaista koulutusta, psykososiaalista tukea, säästöryhmiä ja vertaisapua. Yhdessä ryhmässä naiset säästivät ensin 20 birriä kuukaudessa. Se vastaa 15 senttiä. Myöhemmin summa nostettiin sataan birriin, joka on jo 70 senttiä. Joillekin siitä tuli liian kallista. Hankkeen uudella kaudella he saavat mahdollisuuden yrittäjyyskoulutukseen ja starttirahaan. Toimeentulon parantaminen on rauhantyötä, ja kaikki tämä rakentaa parempaa huomista naisille ja heidän perheilleen.
Filantropian naistyö Etiopiassa on parhaillaan Suuren paaston keräyskohteena.