Blogi

Rakastanko, olenko armollinen? 

"Mitä kuuluu heinä? Onko kaikki hyvin?" Pienen kummitytön kysymys pysäytti.
Virva_Suvitie_blogikuva
Virva Suvitie

Viime kesänä 4-vuotias kummityttöni Eleni vieraili luonani.

Ihastelimme Juojärvellä kirmaavia aaltoja, kiviä rantahietikolla, maassa vipeltäviä muurahaisia. Iloa ja kiireetöntä havainnointia – päivänkakkaroita, siivekkäiden sointuvaa ilmailua vehreässä koivikossa. Eleni silitti tuulessa hennosti huojuvaa heinää, yhtä sellaista aakeassa korsikossa, ja kysyi kuiskaten siltä:  "Mitä kuuluu heinä? Onko kaikki hyvin?"

Heinä_tuulessa
Kuva: Virva Suvitie

Pysähdys ja pyhä jysähdys. Pieni viaton lapsi antoi mitä syvällisimmän teologisen oppitunnin minulle siinä hetkessä. Kunpa osaisin itsekin kohdata sydän yhtä avoimena, huomaavaisena sekä läsnä olevana toisen ainutkertaisen elollisen Kristuksessa. 

Aloin miettiä tarkemmin rakkauden ja armollisuuden merkitystä. Elänkö niitä todeksi omassa kehossani, kontekstissa muihin ja Jumalaan nähden? Onko ensimmäinen askel niiden enentämiseksi kohdella Pyhän Hengen temppeliäni lempeämmin ja arvostavammin? Kannattaisiko seuraavaksi luopua minä-sinä-, me-te -jaottelusta? Dualistinen ajatusmalli lisää etäisyyttä, pelkoa ja samalla tuskaa rotkon molemmilla puolilla. Lepääminen Jumalan ykseydessä puhdistaa mielemme konkreettisesti erillisyyden harhasta.  

Pyhittäjä Porfyrios Kausokalivialainen on todennut: "Jumalan rakastamisen salaisuus on siis rakkaus lähimmäistä kohtaan, sillä ellet  rakasta veljeäsi, jonka näet, miten voit rakastaa Jumalaa, jota et näe?  

Rakkaus vetää puoleensa Jumalan armon, niin sanotaan.

Olemme onnellisia, kun rakastamme salatusti kaikkia ja rukoilemme heidän puolestaan, että he pelastuisivat ja saisivat maistaa iankaikkista valtakuntaa, välittämättä siitä, mikä on heidän asenteensa meitä kohtaan. Vaikeissa suhteissa tarvitaan hyväksyntää, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, mutta myös terveitä rajoja kokonaisuuden tasapainottamiseksi ja parantamiseksi.  Pyhä Porfyrios ohjeistaa, että: 

Tärkeintä on välttää muodollisuutta ja edetä ytimeen. Kaiken, minkä teet, tee rakkaudesta. 

Entäpä, jos jokainen tapaamasi sielu rakastaakin sinua äärettömästi ja tahtoisi kietoa sinut valoisaan yhteyteensä pyyteettömästi? Kun ylitämme egon ja epävarmuuden esteet, niin lämpö ja empatia pääsevät virtaamaan lohduttavammin ja vastavuoroisemmin välillemme. Naamioiden riisuminen, toisten haavojen sitominen ja taakkojen kantaminen valaa kestävää pohjaa yhteiseen huomiseen ja vahvaan luottamukseen. Olo kevenee sen myötä.  Voimme olla toisillemme siunauksia, kunnioittavia myötätunnon ja anteeksiannon evankeliumeja tiellä vapauteen.

Mahdollisuus on nyt.

Virva_Suvitie_blogikuva
Virva Suvitie

Olen Virva Suvitie, syntinen nainen Kristuksessa. Tykkään pohdiskella asioita ja maailmanmenoa syvällisesti ymmärtääkseni niitä laajemmassa kontekstissa, kuitenkin ilon pilke silmäkulmassa. Henkisyys, rauha, harmonia, hesykasmi ja universaali rakkaus kiinnostavat aiheina. Samoin myös kirjallisuus, kulttuuri, luonnossa liikkuminen, pyhiinvaellukset sekä monenlainen luova toiminta. Uskon elämäntotuuksien yksinkertaisuuteen ja niiden lopulliseen avautumiseen Jumalan armolla ja kiitollisuudella. Työskentelen Heinäveden Valamon luostarin ortodoksisessa erikoiskirjastossa kirjastonhoitajana.