Kuuntele
TT Pasi Hyytiäinen pohti Aamun Koiton blogikirjoituksessaan 19.12.2025 tarvetta ortodoksiselle raamatunkäännökselle. Sopivuus kirkkojen ja seurakuntien tarpeisiin on yksi onnistuneen raamatunkäännöksen mittareista. Siksi keskustelu on Suomen Pipliaseuran (Avaa uuden sivuston) näkökulmasta tervetullutta. Raamatun kääntäminen on Yhtyneisiin Raamattuseuroihin (United Bible Societies, UBS) kuuluvan Suomen Pipliaseuran leipälaji: 70 % maailman raamatunkäännöksistä on tehty Yhtyneiden Raamattuseurojen piirissä.
Hyytiäinen kiinnittää huomiota asiaan, jota voi pitää ortodoksisen kirkon kannalta merkittävänä. Ekumeeninen raamatunkäännös ja ortodoksinen raamatunkäännös eivät ole sama asia. Tekstipohjat ovat erilaiset, ja keskustelua käännösratkaisuista saatetaan käydä erilaisin painotuksin.
Suomen Pipliaseura haluaa tuoda keskusteluun kaksi tarkennusta, joita pidämme olennaisen tärkeinä. Ensinnäkin ekumeenisia käännöksiä tehdään Yhtyneiden Raamattuseurojen piirissä kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa sovitulla tavalla, ja Pipliaseuran raamatunsuomennoshankkeissa noudatetaan näitä sopimuksia. Myös Ekumeenisen patriarkaatin (Avaa uuden sivuston) ja Yhtyneiden Raamattuseurojen välillä on tehty sopimus, jossa on määritelty muun muassa pohjatekstinä käytettävät tekstieditiot.
Toiseksi Pipliaseura painottaa, etteivät suomennostemme käännösratkaisujen vaikuttimena ole ideologiset tekijät tai protestanttinen teologia, vaan yhteisesti sovitut käännösperiaatteet kuten uskollisuus alkutestin merkitykselle ja pyrkimys ymmärrettävään ja luontevaan suomen kieleen. UT2020 ja VT2028-suomennokset on tehty kaikenikäisille. Jotta tavoitettava yleisö olisi mahdollisimman laaja, kielellisenä lähtökohtana on pidetty 20-vuotiaiden kielentajua.
Ortodoksiset kirkot ekumeenisissa ja ortodoksisissa käännöshankkeissa
Suomen Pipliaseura on kirkkojen yhteinen palvelujärjestö. Ekumeenisuus on luovuttamaton osa identiteettiämme. Siihen velvoittavat seuran säännöt ja paikka Yhtyneiden Raamattuseurojen maailmanlaajuisessa yhteisössä.
Suomen ortodoksinen kirkko (Avaa uuden sivuston) on yksi Suomen Pipliaseuran jäsenyhteisöistä. Sillä on seuran sääntöjen mukaisesti pysyvä edustus seuran hallituksessa, ja se osallistuu seuran ekumeenisten raamatunsuomennosten käännöstyöhön. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on nimennyt jäsenen UT2020 ja VT2028-hankkeen ohjausryhmään, ja seuran hallitus käsittelee ja vahvistaa suomennosten tekstit.
Suomennosten pohjateksteinä käytettävät tekstieditiot ovat Biblia Hebraica Stuttgartensia, Biblia Hebraica Quinta ja UBS Greek New Testament. Tämä vastaa sitä, mitä ekumeenisista käännöksistä on sovittu Yhtyneiden Raamattuseurojen ja ortodoksisten kirkkojen yhteistoiminta-asiakirjassa Memorandum of Understanding and Collaboration between the Eastern Orthodox Church, the Oriental Ortodox Churches and the United Bible Societies.
Ekumeenisten käännösten lisäksi yhteistoiminta-asiakirjassa mainitaan tunnustukselliset, yksittäisen kirkon raamatunkäännökset. Kreikan Pipliaseura on toteuttanut tällaisia käännöksiä yhteistyössä Kreikan ortodoksisen kirkon kanssa – sen lisäksi, että Kreikan ortodoksinen kirkko on ollut mukana Kreikan Pipliaseuran ekumeenisissa käännöshankkeissa. Ortodoksisen Uuden testamentin käännöksen pohjatekstinä ei kuitenkaan ole ollut tieteellisen tutkimuksen parhaaksi arvioima bysanttilainen teksti, vaan kirkon liturgiassa käytetty kirkollinen teksti. Vanhan testamentin käännöksen pohjana olevaa kirkollista tekstiä on historian aikana muokattu lähemmäs hepreankielistä tekstitraditiota. Koska kirkollinen teksti ei ole kattava, on turvauduttava muihinkin lähteisiin, ja käännös laaditaan näin syntyvän hybriditekstin pohjalta. Vanhan testamentin osalta käännöstyö on edelleen kesken.
Kreikassa sovelletut ratkaisut voisivat tarjota mallin kirkolliselle raamatunsuomennoshankkeelle, jos Suomen ortodoksinen kirkko päättäisi käynnistää sellaisen. Aiemmin Suomen Pipliaseura on laatinut Suomen ortodoksisen kirkon pyynnöstä yhteistyössä kirkon kanssa kirkollisen tradition mukaisen Psalmien kirjan suomennoksen.
Sukupuoli-ideologiaa ja silottelua?
Kirjoituksessaan Hyytiäinen käsittelee UT2020-suomennoksen käännösratkaisuja ja pohtii, heijastelevatko ne ’liberaalisia ideologioita’ tai protestanttista teologista ajattelua. Hän kiinnittää huomiota muun muassa Apostolien tekojen kreikankielisen tekstin kohtiin, joiden UT2020-käännöksessä ei esiinny miessukupuoleen viittaavia ilmauksia.
Käännösratkaisun taustalla eivät ole ideologiset syyt. Sen sijaan käännöksessä on pyritty luontevaan nykysuomeen, jonka tyylirekistereihin esimerkiksi sellaiset puheenavaukset kuin ”miehet, juutalaiset” eivät kuulu. Kun kreikan sanaa ἀνήρ voidaan käyttää paitsi miehistä myös merkityksessä ”kuka tahansa ihminen”, UT2020-käännöksessa valinta tehdään aina tapauskohtaisesti: jos on syytä olettaa, että paikalla on vain miehiä, puhutaan miehistä tai veljistä (ks. esim. Ap. t. 13:26 & 38).
Poisjättöjen lisäksi Hyytiäinen käsittelee käännöksessä esiintyviä ”nykyiseen tasa-arvokeskusteluun liittyviä lisäyksiä”. Esimerkiksi kohdassa Ap. t. 15:36 kreikankielisessä tekstissä puhutaan veljistä ja UT2020:ssa veljistä ja sisarista. Jälleen kysymys on käännöstyöryhmän tapauskohtaisesta, sanan merkityskenttää koskevasta arviosta: kuinka uskottavaa olisi, että Paavali ei olisi tavannut yhtään seurakuntaan kuulunutta naista, vain pelkästään miehiä? Toisessa Hyytiäisen mainitsemassa kohdassa Ap. t. 21:5 UT2020 (”kaikki naisia ja lapsia myöten”) vastaa kreikankielistä lähtötekstiä ja sen elliptistä partisiippirakennetta (προπεμπόντων ἡμᾶς πάντων σὺν γυναιξὶν καὶ τέκνοις) – vaikka KR92 kääntääkin ”kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen”.
Myös muista kansoista ja vierasuskoisista puhuminen pakanoiden sijaan perustuu kielentutkimuksen ja käyttäjätestauksen mukaiseen arvioon yleisön kielentajusta – siis sanavalintojen ymmärrettävyyteen ja luontevuuteen. Samoin Matt. 27:25 on käännetty aiemmasta käännöksestä poikkeavalla tavalla, koska monikon ensimmäisen persoonan imperatiivit tai veren tuleminen jonkun päälle eivät tunnu luontevalta suomelta. Kummassakaan tapauksessa kysymys ei ole selittelystä, silottelusta tai sensuroinnista ideologisin perustein.
Protestantismin pauloissa?
Toinen Hyytiäisen käsittelemä kysymys koskee protestanttisen teologian vaikutusta käännöstyöhön. Ekumeenista käännöstyötä läheltä seuranneelle ajatus, että käännöksen mahdollinen epätarkkuus johtuisi luterilaisista teologisista harmonisointipyrkimyksistä, tuntuu vieraalta ja esimerkit tulkinnanvaraisilta. Eikö ”ottaa huomioon pienetkin asiat” kohdassa Matt. 5:19 viittaa nimenomaan ”pienten käskyjen noudattamiseen”?
Jos kääntäjiltä kysytään, Matteuksen evankeliumin 26. luvun verbien εὐλογέω (ylistää, siunata) ja εὐχαριστέω (kiittää, rukoilla) yhdistäminen UT2020-suomennoksessa sanamuodoiksi ”lausui kiitosrukouksen” ja ”lausui kiitossanat” ei kerro pyrkimyksestä yhtenäistää Matteuksen ja Paavalin (tai Luukkaan) ehtoollistraditioita. Sinänsä tällaisen oletuksen osoittaminen sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään on vaikeaa. Sama koskee sitä, edustaako Room. 3:24 suomennos ”Jumalan hyvyys tekee heistä syyttömiä täysin ilmaiseksi, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi” protestanttista alkutekstin uudelleentulkintaa vai ei. Riidatonta lienee, että se vastaa UT2020-suomennoksen yhteisesti sovittuja käännösperiaatteita paremmin kuin ”he saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” tekisi.
Lopuksi
Hyvä käännös on uskollinen alkutekstille. Tämä edellyttää käännösmenetelmää, jonka tuloksena lukija voi ymmärtää tekstin oikein ilman että käännös on selittävä tai tulkitseva. Tämä pyrkimys ohjaa myös Pipliaseuran ekumeenisten suomennosten käännöstyötä. Niissä valittu käyttäjälähtöinen käännösmenetelmä perustuu käännöstieteeseen, ja tavoitteena on alkutekstin mukainen suomennos ymmärrettävällä kielellä.
Keskustelu ortodoksisen raamatunsuomennoksen tarpeellisuudesta on ortodoksisen kirkon asia. Käännöstyö vaatii aikaa ja asiantuntijoita. Jos Suomen ortodoksinen kirkko päättäisi ryhtyä siihen, Suomen Pipliaseura olisi siinä mielellään kumppanina. Samalla toivomme, että vuonna 2028 valmistuva Piplian uusi raamatunsuomennos voi palvella kaikkien suomenkielisten kristittyjen yhteisenä ekumeenisena Raamattuna.
Toivomme myös, ettei ortodoksisen raamatunsuomennoksen tarpeellisuutta perusteltaisi epäilyillä Suomen Pipliaseuran ekumeenisten suomennosten tendenssimäisyydestä. Pipliaseuran käännösten tavoite on välittää alkutekstin merkitys mahdollisimman hyvin mahdollisimman luontevalle suomen kielelle. Kuva käännöstyöstä ajan henkeä myötäilevänä tai teologisesti värittyneenä ei tee oikeutta käännöstyöryhmän ammattitaidolle ja integriteetille.
Puheenvuoro on laadittu yhdessä Pipliaseuran raamatunkäännösasiantuntijoiden kanssa.
