Niin somessa kuin lehdissä lietsotaan taas mielipiteitä. ”Minä olen metropoliitta Arsenin puolella, minä arkkipiispa Elian, minä Ukrainan ja minä Venäjän!"
Onko Kristus jaettu? Tuskin.
Itse uskon, että niin arkkipiispa Elia kuin metropoliitta Arseni – ja kaikki muut keskusteluun osallistuvat – ovat Kristuksen puolella. Ei kukaan heistä puolusta sotaa, estä rukoilemasta tai pakota rukoilemaan vain tietyn osapuolen puolesta. Tai että kukaan heistä olisi valinnut jonkin puolen sodassa. Jos ajattelemme näin kapeakatseisesti, emmekä viitsi kuunnella, mitä esipaimenet omilla kannanotoillaan tarkoittavat, näemme helposti vain pinnan ja alamme muodostaa mielipiteitämme heidän ajatuksistaan.
Jos ajattelen kirkkokunnassamme vellonutta keskustelua rukouksen sanoista, millä sanoilla minun sitten kuuluisi Kuopion ja Karjalan hiippakunnan diakonina rukoilla?
Asia on mielestäni hyvin selvä. Kaikissa julkisissa rukouksissa, niin kirkoissa kuin kodeissa pyrin olemaan kuuliainen oman hiippakuntani piispalle. Kun me rukoilemme yhdessä, rukous kumpuaa yhdestä sydämestä.
Kaikkia rukoilijoita rukouksen sanat puhuttelevat kuitenkin eri tavoin. Rukous ei ole vain meidän sanojamme Jumalalle, vaan myös Jumalan persoonallista kohtaamista.
Ymmärrän hyvin kirkkokunnassamme keskustelua rukouksen sanamuodoista – ja keskustelua todella saa ja täytyykin käydä. Häiritsevää on vain politikoinnin sävy, kun sen pohjalta muodostetaan käsityksiä toisten arvomaailmasta ja ajatuksista siitä, kenen puolella ollaan ja millaisia taka-ajatuksia siihen liittyy. Aihe on ymmärrettävästi herkkä.
Rukous ei ole vain sanoja, Rukous on ennen kaikkea sydämen puhetta Jumalalle. Me emme voi rukoillessamme toivoa kenellekään onnettomuuksia, häviötä tai muuta pahaa. Tai että Jumala antaisi jollekin sodan osapuolelle sellaisen voiman, että hän alistaisi tai voittaisi toiset, tahdoimmepa sitä itse sitten kuinka paljon tahansa. Me voimme ja saamme valita toki puolemme ja muodostaa omat mielipiteemme, mutta muistakaamme, että sodassa on molemmin puolin ihmisiä sotimassa ja tappamassa toisiaan. Siellä on molemmin puolin sekä sotilaita että siviilejä, monenlaisia ihmisiä ja hyvin erilaisin motiivein. Jotkut tekevät valintoja ja tekoja pelosta, toiset määräysvallan alla, toiset ihan selviytymisen pakosta, toiset vallanhimosta, toiset isänmaallisuudesta, toiset kostonhimosta, toiset rakkaudesta lähimmäisiin, toiset urhoollisuudesta, toiset turtumuksesta, toiset epätoivosta ja toiset toivosta.
Jos me aidosti rukoilemme, niin emme voi rukoilla keneltäkään vapaata tahtoa pois, vaan ennen kaikkea sitä, että Jumala antaisi kaikille viisautta ja ymmärtämystä kurottautua kohti hyvää ja että Jumala suojelisi pahalta, avaisi silmät näkemään lähimmäisen ja antaisi viisautta päätöksissä toimia lähimmäisten puolesta, oli kyseessä sitten tavallinen rivisotilas, upseeri, siviili tai päättäjä – ihan kummalta puolelta tahansa.
Yksityisesti kotona rukoillessa voi sitten käyttää rukouksesta mitä muotoa vain, jota oma sisin seuraa. Kyllä Jumala tuntee kipupisteet, ja kohtaamme rukouksessa joka tapauksessa Jumalan sellaisena kuin olemme.
Rukoillessa on hyvä muistaa Kristuksen sanat viiniköynnöksestä Johanneksen evankeliumin 15 luvussa:
5»Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. 6Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
7»Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. 8Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. 9Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. 10Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
11»Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. 12Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. 13Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.