Blogi

Kryptovaluutalla ei osteta ikuista aarretta eikä pöytäpaikkaa Sulhasen häissä

Todellinen kultasuoni kulkee sisällämme, tiedostimmepa sen tai emme.
Virva_Suvitie_blogikuva
Virva Suvitie

Nousuraketti matkalla kuuhun vai kurssiromahdus?

Ostin tammikuussa joitakin sahaavia kryptovaluuttoja seuratakseni niiden kehitystä ja logiikkaa, koska media on niitä seireenin lailla esitellyt. Talletin kolikot ihmetellen digitaaliseen lompakkooni monistumaan ja piirtämään omaa todellisuuttaan. Virtuaalivaluuttoja on tällä hetkellä tuhansia erilaisia ja niitä luodaan jatkuvasti lisää. Suomessakin on jo satunnaisia Bitcoin- ja Ethereum -miljonäärejä. Myös kansallisten kryptovaluuttojen käyttöönottoa harkitaan eri puolilla maailmaa. Niissäkö on valtaväestön tulevaisuuden tuohi ja tae, onnenlouhinnan lavea tie? Ehkä ei sittenkään.

Alexander Schmemann on sanonut, että moderni maailma haluaa sitä iloa, joka tulee ulkoapäin, mutta ei juuri lainkaan sitä, mikä näyttäytyy sisältä käsin.

"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne." (Evankeliumi Luukkaan mukaan 12:33-34)

Pyhityksen tie vie ristin kautta valoon ja ylösnousemuksen riemuun. Todellinen kultasuoni kulkee sisällämme, tiedostimmepa sen tai emme. Kristus vartoo kärsivällisesti vanhan minän kujeiden ja kevennysten taustalla, koska yksilö herää ja löytää todellisen itsensä. Pöytä on katettu ainutlaatuiseen hääjuhlaan paratiisissa. Minä olen se, joka olen.

"Jos me etsimme Jumalaa, Hän ilmestyy meille. Huomaa kuitenkin, että kun Hän ilmestyy, Hän tulee sisäpuolelta ja peitetysti. Nosta huntua, jotta Hän näkyisi. Kohota verhoa, jotta Hän tulisi nähtäväksi. Hän etsii itselleen aluetta, jossa voisi näyttää kauneutensa, ja kaipaa kovin, että saisi tulla nähtäväksi. Kaipauksemme kautta alue puhdistuu, ja odotuksen kautta meille koittaa ilon kesä. Lyhyesti sanoen kaikki tulee ajallaan, vähä vähältä, luonnollisen kasvun mukaan. Myös Jumalan lapsille. " (Johannes Viiniköynnös)

Tosioleva Logoksemme on täydellistä harmoniaa ja rakkautta. Mikään ei kykene horjuttamaan sitä ja sen arvoa. Olkaamme siis vakaat uskossamme ja ykseydessämme. Vain tässä hetkessä voi havahtua jumalalliseen perintöosaan, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Jokainen kuluva sekunti kutsuu meitä valveutumaan sisäisesti ja vastaanottamaan aasilla ratsastavan Kuninkaan.  

Virva_Suvitie_blogikuva
Virva Suvitie

Olen Virva Suvitie, syntinen nainen Kristuksessa. Tykkään pohdiskella asioita ja maailmanmenoa syvällisesti ymmärtääkseni niitä laajemmassa kontekstissa, kuitenkin ilon pilke silmäkulmassa. Henkisyys, rauha, harmonia, hesykasmi ja universaali rakkaus kiinnostavat aiheina. Samoin myös kirjallisuus, kulttuuri, luonnossa liikkuminen, pyhiinvaellukset sekä monenlainen luova toiminta. Uskon elämäntotuuksien yksinkertaisuuteen ja niiden lopulliseen avautumiseen Jumalan armolla ja kiitollisuudella. Työskentelen Heinäveden Valamon luostarin ortodoksisessa erikoiskirjastossa kirjastonhoitajana.