Blogi

Korona vei kirkkovuodesta kanakoulun

Kohta 11-vuotias Saara listaa aimo liudan asioita, joista hän jäi paitsi koronavuonna.
17.02.2021 - 09:15
Lapsibloggaaja_Saara_ja_Ekku_koira
Saara

Odotan pääsiäistä aina innolla, sillä tykkään askarrella virpovitsoja, ja muukin askartelu, kuten piirtäminen isin tabletilla, on kivaa. Käymme yleensä isin kanssa hankkimassa pajunoksat, jotka sitten äidin kanssa koristelemme.

Ennen koronaa virvoimme siskon kanssa sukulaisia, kummeja, naapureita ja kavereita, ja kun kävimme palmusunnuntaina kirkossa, virvoin niin montaa kuin vain vitsoja ja ihmisiä riitti. Minulla on paljon lempivirvottavia, koska jollain voi olla parhaat herkut, joku antaa paljon, ja joku antaa ilman virpomistakin. Siksi meillä on ollut aina hyvä saalis.

Nyt on kuitenkin edessä jo toinen kevät, jolloin virpomishommat menevät koronan vuoksi vähän oudoiksi. Etävirpominen ei tunnu samalta, vaikka palkkaa saisikin.

Saamatta jäävät taas myös parhaat suklaamunat. Minusta parhaita ovat kirkosta saadut punaiset munat, joissa lukee Kristus nousi kuolleista ja joissa ei ole yllätystä. Niissä on todella hyvää suklaata, parempaa kuin Kindereissä.

Tänä vuonna aion säästää kaikki herkut paaston ajalta pääsiäiseen, jotta niitä olisi paljon, sitten kun niitä saa syödä. Paastoan niin, että en syö paljoa lihaa, mutta kasviksia ja pastaa kyllä. Hyvä paastoruoka on esimerkiksi sitruunapasta, joka on yksi lempikotiruoistani.

Korona ei ole varsinaisesti ollut kivoin juttu tänä vuonna, paitsi etäopetus. Usein vietin etätunnit yöpuvussa, sängyssä makoillen, tehden samalla koulutehtäviä. Kun korona alkoi, se tuntui mahdottomalta, ja ajattelin että se olisi parin viikon kuluttua hoidettu, mutta niin ei ollutkaan.

Koronan takia viime keväästä jäi pois pääsiäisen yökirkko ja luulen että niin käy taas. Se on kurjaa.

Olemme olleet joskus Lällyssä pääsiäisleirillä. Menimme siellä juhlavaatteissa nukkumaan, ja yöllä hipsuttelimme metsänreunaa pitkin kirkkoon. Pimeässä jotkut ikonit näyttivät vähän pelottavilta. Palveluksen jälkeen mentiin syömään, syötiin pääsiäismunia ja herkkuja, ja mentiin diskoon. Diskossa tanssittiin kaikkia omia tansseja, kuten että pyöritään ympäri niin nopeasti kuin pystytään, kaveria käsistä kiinnipitäen.

Olen saanut kirkon kautta paljon uusia ystäviä, jotka asuvat eri puolilla Suomea, esimerkiksi Helsingissä, Joensuussa, Savonlinnassa ja Ilomantsissa. Nyt ei olla voitu nähdä ja moni kiva juttu on jäänyt välistä.

Iljan praasniekoilla olemme tehneet ystävien kanssa, isolla porukalla, omia akrobatiaesityksiä. Pääsimme sen myötä kerran Pogostan Sanomiin. Praasniekoilla on paljon muutakin kivaa. Savonlinnan lähellä olevan tsasounan praasniekassa oli kerran kanasirkus ja mekin innostuimme pitämään kanoja omistavan ystäväperheen luona kanakoulua.

Opetimme kanoja seisomaan olkapäällä ja pään päällä, sekä istumaan nätisti sylissä. Minun ja pikkusiskoni kumisaappaat olivat sen jälkeen aivan kokonaan kanankakassa.

Puroniemen perheleirillä on käyty monena kesänä ja se on ollut tosi kivaa. Kavereiden kanssa on ollut kiva kerätä mustikoita, kun on ollut tylsää, ja olemme myös vieneet isoja mukillisia mustikkaa keittiöön niin että niitä on voitu tarjota aamupalalla kaikille. Vapaa-ajalla olemme menneet ystäväni kanssa yhteen salaiseen varastoon, joka on keskellä vadelmapensaita. Luulen että se on ollut joskus oikeasti jonkinlainen varasto. Olemme piilottaneet sinne marjoja ja kaikenlaista salaista, jonka pitää olla piilossa muilta, ja hakeneet vaikkapa aamupalveluksen aikana sieltä marjoja, kun kukaan ei näe. Kaipaan perheleirille todella kovasti, ja olisin todella pettynyt, jos sinne ei tänäkään kesänä päästäisi. Leiriltä on jäänyt mieleen paljon – esimerkiksi kaikki nuotioillat joissa on yhdessä laulettu eri lauluja ja paistettu makkaraa. Kerran jäin isän kanssa paistamaan yöllä lettuja, joita oli sitten aamupalaksi koko leiriväelle.

Saa nähdä, voimmeko reissata tänäkään kesänä kaikissa niissä paikoissa missä yleensä. Kesäisin joskus vuokraamme auton ja käymme esimerkiksi luostareissa.

Valamossa viihdyn siskon kanssa muun muassa ihanan Niksu-kissan ansiosta. Siellä on muutenkin kivaa, koska se on niin iso paikka. Sisko tykkää myös nekuista, niistä vihreistä.

Koronan vuoksi kirkossa on oltu tosi paljon vähemmän kuin tavallisesti. Ekku pääsi silti kirkon pihalla vihmottavaksi viime syksynä, kun eläimet siunattiin luomakunnan päivänä. Nyt olemme välillä päässeet ehtoolliselle, ja kun sain pitkästä aikaa jälkiviiniä, maistui se vähän oudolle. Ennen koronaa olemme palvelusten aikana, jos on ollut tylsää, siskon kanssa sammutelleet pieniä tuohuksia ja ottaneet tuohuksien päistä vahaa pois, niin että tuohukset syttyvät helpommin. Olemme ehtineet siivota yhden palveluksen aikana tosi ison määrän tuohuksia.

Onneksi korona-aikanakin saa edes pääsiäislammasta. Teemme sen aina siskoni kummin reseptillä. Se on todella hyvää, joten syömme sitä perheen kanssa myös jouluna. Toivon, että pääsemme myös kirkkaalla viikolla soittamaan kirkonkelloja isin kanssa.

Lapsibloggaaja_Saara_ja_Ekku_koira
Saara

Saara on kohta 11-vuotias Tampereella asuva ortodoksi. Hänen perheeseensä kuuluu vanhempien ja vuotta nuoremman siskon lisäksi kaksivuotias jackrusselinterrieri Ekku. Hän tykkää ortodoksisista perheleireistä, leipomisesta, sekä Harry Potter -elokuvista ja -kirjoista.