Käspaikka on pitkä ja kapea koristettu liina, ja se liittyy sekä ortodoksiseen perinteeseen että monien kansojen kulttuureihin. Kirkollisessa käytössä käspaikat tuovat kauneutta jumalanpalveluksiin. Niitä käytetään ikonien ja kirkkosalin koristamiseen ja liturgisina tekstiileinä. Esimerkiksi ristisaatoissa ikoneita ja alttarievankeliumia kannetaan liinan päällä.
Käspaikkoja käytetään runsaasti kirkoissa Ukrainassa, missä ortodoksiset traditiot säilyivät läpi Neuvostoliiton ateistisen ajan varsinkin lännessä.
Koristeluun liittyy paljon uskomuksia
Ukrainalaisen perinteen mukaan liinan keskialue jätetään vapaaksi kirjonnasta. Se on Jumalan alue, joka symboloi Jumalan valtakunnan puhtautta. Kansanperinteen mukaan käspaikkaan tullutta virhettä ei tarvitse korjata, koska elämäkään ei ole aina täydellistä.
Liinan nurjan puolen tulee olla siisti, koska kääntöpuoli kuuluu Jumalalle, oikea puoli ihmisille. Siistillä nurjalla puolella varmistetaan myös, ettei perheestä kerrota pahoja juoruja. Käspaikka tulee valmistaa yhdestä kankaasta, mikä kuvaa elämän jatkumoa. Käspaikkaan ei saa ommella saumoja, koska elämää ei sovi leikata. Käspaikkaa ei saa lainata, koska kohtaloakaan ei voi lainata.
Ukrainalaiseen kansankulttuuriin kuului niin sanottu kohtalon käspaikan perinne. Sen mukaan henkilökohtainen käspaikka seurasi ihmistä läpi elämän, syntymästä kuolemaan. Käspaikka valmistettiin ennen lapsen syntymää, ja lapsi laskettiin tälle liinalle syntymänsä jälkeen.
Seuraavaksi käspaikka otettiin esille häitä varten. Lopulta kohtalon käspaikkaa tarvittiin, kun vainaja saatettiin viimeiselle matkalleen. Liina jätettiin arkkuun saattamaan poisnukkuneen sielu taivaan valtakuntaan.
Kirjotun käspaikan uskotaan ohjaavan perheen tulevaa elämää. Sulhasen ja morsiamen äidit saattavat morsiusparin käspaikkojen kanssa kotiin. Hääparia vihittäessä heidän jalkojensa alle levitetään geometrisilla kuvioilla koristettu käspaikka. Toisella käspaikalla heidän kätensä sidotaan yhteen ikuisen liiton merkiksi. Vanhemmat siunaavat nuoren parin käspaikan päälle asetetulla leivällä. Puhemies sitoo oman komean käspaikkansa poikittain rinnalleen. Käspaikoilla koristellaan myös hääkulkue ja hääpöytä.
Kuviolla on väliä
RIISAn näyttelyn ukrainalaisia liinoja on käytetty pääasiassa häissä. Tästä kertoo kyseisten liinojen kirjonnan ja pitsien symboliikka.
1900-luvun alussa kahdessa sukupolvessa käytettyyn käspaikkaan on kirjottu sekä sulhasen symbolit, tammenlehdet ja terhot, että morsiamen symbolina liljat. Tammi on miehisen voiman, terveyden ja pitkän iän symboli. Kansanuskon mukaan tammessa on mahtavaa pahuutta torjuvaa voimaa, minkä lisäksi siinä asuivat rohkeiden sotilaiden sielut.
Ukrainassa uskottiin, että peltoja, joihin oli kaatunut paljon sotilaita, peittävät unikot. Ne ovat myös suosittu kirjonnan aihe. Unikko suojelee perhettä ja kotia. Unikkoja kirjottiin käspaikkaan muistoksi myös silloin, jos joku perheestä oli kaatunut sodassa.
Lilja on yksi tärkeimmistä naisten symboleista. Se kuvaa kauneutta, rakkautta, puhtautta ja neitsyyttä. Ruusu, jota kirjotaan runsaasti käspaikkoihin sekä naisten paitoihin ja mekkoihin, on myös tytön kauneuden, neitsyyden ja nuoruuden vertauskuva. Ruusu kuvaa myös hyvinvointia ja vaurautta, ja siksi reheviä ruusuja kirjottiin käspaikkoihin ja vaatteisiin erityisesti Ukrainan vaurailla alueilla. Joidenkin tutkijoiden mukaan ruusuaihe on kopioitu teollisista tekstiileistä ja se olisi siten uudempaa perinnettä. Toiset puolestaan pitävät ruusua vanhana kuviona, auringon symbolina.
Toisen käspaikan aiheena on kolme kyyhkystä koiranheisipuun marjoja syömässä. Koiranheisi – Ukrainan kansallispuu (kalina) – näkyy usein kirjonnassa. Koiranheisipuunmarjoja syövä kyyhkynen symboloi uuden perheen perustamista.
Viiniköynnös on suvun jatkamisen symboli. Viinirypälekuvioon liittyy toive, että perheessä olisi niin monta lasta kuin viinirypäletertussa on hedelmiä.
Nykyjään käspaikat ja koristekirjonta ovat edelleen olennainen osa ukrainalaista kulttuuria. Vanhat traditiot voimistuivat viime vuosien aikana, kun maa vahvisti omaa identiteettiään aktiivisesti. Kirjomalla koristellaan miehen, naisten ja lasten vaatteita, ja niihin pukeudutaan juhlapäivinä. Modernit naiset eivät kirjo niin paljon itse, ja tekstiilit ovat pääosin teollista tuotantoa. Siitä huolimatta symboliikka on edelleen tärkeää, jos kohta Ukrainan eri osissa sen merkityksessä ja tulkinnoissa saattaa olla eroja. Vaatteissa noudatetaan sama symboliikkaa kuin käspaikoissa.
Aiheesta lisää: Leena Säppi, Ilona Pelgonen. Ruusuja ja unikoita. Valamon luostari, 2018. Kirjaa voi tilata RIISAn Pikku Bysantti-verkkokaupasta.
Ikonin kaunistajat -näyttely on avoinna 7.1.2023 saakka.
Pääkuvat ylhäällä: Liljat ja ruusut ovat suosittuja käspaikkojen koristeaiheita. Ilona Pelgonen