Ylen Miljoona roskapussia -kampanja pyörähti käyntiin maanantaina 15.4. ja se jatkuu 5.6. asti. Kuka tahansa voi ilmoittaa luonnosta keräämiensä roskapussien määrän Ylen laskuriin.
Kampanja järjestetään nyt toista kertaa. Vuonna 2023 kampanja-aikana kerättiin 210 372 roskapussia, joten tavoitteesta puuttuu vielä lähes 790 000 pussia.
Kampanjan alkaminen ja lumen alta paljastuvat roskat ovat aktivoineet myös roskajuoksijat, roskakävelijät ja Roska päivässä -liikkeen roska-aktivistit.
Roska päivässä -liikkeen toimintaan kuuluu esimerkiksi roska-astioiden koristeleminen. Tässä artikkelissa ikonografi Alexander Wikström vastaa siihen, voiko roskiksen kaunistaa ikonilla.
Roska päivässä -liikkeen ratkaisut roskaongelmaan
Toimittaja ja sosiaalipsykologi Tuula-Maria Ahonen perusti lastensa Iisan ja Ilonan kanssa Roska päivässä -liikkeen jo vuonna 2000.
Idea oli simppeli: jos jokainen keräisi yhden roskan päivässä, ympäristö olisi pian paljon siistimpi.
Liike toimii nykyään maailmanlaajuisesti. Tarkkaa jäsenmäärää ei tiedetä, koska jäsenistä ei pidetä kirjaa ja jäsenmaksut perustuvat vapaaehtoisuuteen. Suomenkielisessä Facebook-ryhmässä on tällä hetkellä yli 7000 jäsentä.
Roska päivässä -liikkeeltä löytyy ideoita myös roskaamisen ennaltaehkäisemiseen, kuten roskapönttöjen kaunistaminen maalaamalla sekä miniroskisten askarteleminen.
Miniroskis on ilmatiivis filmipurkki, ksylitolipastillipurkki tai vaikkapa diabeetikon koeliuskapurkki. Siihen voi laittaa turvallisesti tupakantumpin, nikotiinipussin tai purkan, jos varsinaista roskista ei satu olemaan lähistöllä.
Monilla roska-aktivisteilla on aina mukana miniroskiksia, joita he jakavat ilmaiseksi tupakoitsijoille. Luovutushetkestä on tapana ottaa valokuva somessa jaettavaksi.
Tässä on nähdäkseni kyse käyttäytymistieteisiin pohjaavasta tuuppauksesta (engl. nudging): ohjataan ihmisiä tekemään parempia valintoja ilman taloudellisia kannustimia tai sanktioiden uhkaa.
Kaunis roskapönttö tai miniroskis tekee halutusta valinnasta (eli roskien laittamisesta roska-astiaan) houkuttelevamman kuin ei-halutusta (siis roskaamisesta).
Voiko miniroskiksen koristella pyhillä kuvilla?
Halusin selvittää, voisiko purkkiin liimata esimerkiksi lehdestä leikatun kuvan ikonista. Minua kiinnosti laajemminkin se, mitä kaikkea voi tai ei voi koristella ikoneilla.
Otin yhteyttä ikonimaalari Alexander Wikströmiin, jolla on opettanut ikonimaalausta vuodesta 1991 alkaen.
Wikström vastasi kysymyksiini sähköpostitse:
“Miniroskiksessa – esimerkiksi tupakantumppeja varten – ikoni, risti, tai muu uskonnollinen aihe voisi sinänsä olla meille hyvä muistuttaja luonnon pyhyydestä ja sen suojelemisesta, mutta mielestäni ikoni pyhänä kuvana ei kuitenkaan sovi sen kuvittamiseen; ei myöskään risti tai jokin ikonin elementti, kuten siunaava käsi. Kysymys on kuitenkin roskan säilyttämisestä.”
Näin ollen ikoniaihe ei soveltuisi myöskään isomman roska-astian kaunistamiseen.
Wikström jatkaa, ettei hän ainakaan itse suosittelisi painattamaan ikonia tai muuta uskonnollista kuvaa roskapussiin tai vessapaperiin, koska tällainen ei olisi kunnioittavaa Alkukuvaa kohtaan.
Kirkon lattian kiveyksenkään koristelussa ei saa käyttää ikoni- tai ristiaihetta, koska kuvion päällä kävellään.
Sen sijaan T-paitojen koristelemiseen ikoneilla Wikström ottaa vähemmän jyrkän kannan:
“Ainakin joitakin vuosia sitten Venäjällä myytiin T-paitoja, joiden rintamukseen oli painettu ikoni, kuten Rublevin Pyhä Kolminaisuus tai Vladimirin Jumalanäiti. Miksi ei: sehän toimii tavallaan "matkaikonin" tehtävässä.”
Toisaalta myös ikonin päälle pukeminen nostaa esiin kysymykseen ikonin kunnioittamisesta – etenkin siitä, miten vastaantulijoitten tulisi suhtautua paitaan painettuun pyhään kuvaan: suutelemallako?
Luontoa tulee varjella roskaamiselta
Ikonin koristekäyttöä koskevien pohdintojen ohessa Wikström ilmaisee olevansa samaa mieltä roskien keräämisen ja roskaamisen ennaltaehkäisemisen tärkeydestä:
“Kannatan ehdottomasti Miljoona roskapussia- sekä miniroskishanketta ympäristön ja luonnon varjelemiseksi roskaamiselta. Luonto itsessään on pyhä, ja kaikkea pyhyyttä täytyy kunnioittaa.”
Luonnon pyhyydestä muistuttaa myös Elizabeth Theokritoff kirjassaan Ihminen ja luomakunta – Ortodoksisen kirkon näkökulmia ekologiaan (Valamo Kustannus 2022).
Kirjan viimeisillä sivuilla hän kirjoittaa myös siitä, kuinka jokainen huolenpidon ja vastuunoton osoitus Jumalan luomakunnasta on käytännön suostumus hänen pelastussuunnitelmaansa ja merkki halusta olla Kaikkivaltiaan työtoveri.
Esimerkkinä Theokritoff mainitsee paperiliuskan asianmukaisen kierrättämisen, mutta esimerkiksi voisi nostaa myös roskien keräämisen luonnosta tai kauniin miniroskiksen lahjoittamisen tuntemattomalle vastaantulijalle.