Koronarajoitusten purkamisen myötä maailma näyttäytyy nyt avoimempana kuin aikoihin. Monet suunnittelevat matkoja paitsi etelän lämpöön, myös kristinuskon keskeisille pyhille paikoille. Mutta mitä tällainen ”hengellinen matkustaminen” tai pyhiinvaellus oikeastaan on? Toukokuun alussa kulttuurikeskus Sofiassa järjestettävän pyhiinvaellusseminaarin alla Aamun Koitto tiedusteli asiaa luennoitsijalta, pappismunkki ja professori Serafim Seppälältä.
Mitä merkitystä konkreettisilla paikoilla on kristillisen uskon ja elämän kannalta?
– Kristillinen hengellisyys ja koko uskonto on konkreettista, inkarnoitunutta. Meillähän on kirkkoja ja sakramentteja juuri siksi, että Henki ei ole vastakkaista aineelle, vaan hengittää aineellisessa todellisuudessa. Pyhä paikka on ainetta ja tilaa, jossa pyhyys ja Pyhän Hengen läsnäolo fokusoituu. Luostari voi olla tällainen paikka, koska siellä on rukoiltu paljon, isä Serafim toteaa.
– Ympäristön vaihtelu tietysti vaikuttaa aina piristävästi, mutta ainakin historiassa pyhiinvaellus on ollut aivan muuta kuin matkailua, joka sisältää uskonnollisia kohteita. Luulen, että nykykristitylle on hyödyllistä kuulla, millaisia asenteita ja toimenpiteitä keskiaikaiseen Jerusalemin pyhiinvaellukseen idässä sisältyi.
Isä Serafim on viettänyt runsaasti aikaa juuri Jerusalemissa. Hän on myös julkaissut laajoja tutkimuksia kaupungin historiasta ja teologisesta merkityksestä. Millainen asema Jerusalemilla on maailman lukuisien pyhiinvaelluskohteiden joukossa?
– Se on aivan oma kategoriansa, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Muualla on paikallisia pyhiä ja paikallisia juhlia, mutta Jerusalemin paikallisjuhla on pääsiäinen. Kristus nousi kuolleista Jerusalemissa! Totisesti nousi Jerusalemissa!
Professori kuitenkin tietää, että Jerusalemin merkityksellisyyttä on tulkittu monin eri tavoin.
– Ylösnousemustodellisuus täytyy tietysti nykyään kaivaa esiin poliittisen Jerusalemin ja turismin Jerusalemin alta, ja se ei ole ihan helppoa.
Kaikilla ei kuitenkaan liene mahdollisuutta suunnitella pitkiä ulkomaanmatkoja. Edellyttääkö pyhiinvaellus välttämättä lähtemistä kaukaisiin maihin, vai voisiko suomalainen ortodoksi harjoittaa pyhiinvaellusta myös arjessa? Isä Serafim suhtautuu ajatukseen suopeasti.
– Pyhiinvaellus kyllä määritelmällisesti on nimenomaan arkisuuden ylittämistä ja tavanomaisen taakse jättämistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hengellisyyttä olisi vain kaukana. Elämän varsinainen tarkoitushan on löytää merkitys ja hengellisyys nimenomaan arjessa. Vantaan västäräkeistä voi saada suurempia elämyksiä kuin Kaukasuksen kotkista.
Kauas lähteminen ei siis ole välttämätöntä. Tästä huolimatta sillä on kuitenkin syvällinen merkityksensä.
– Täydellisyyden saavuttanut ei enää tarvitse Jerusalemia: hän on itse tullut Jerusalemiksi. Mutta juuri tämän löytämisessä pyhiinvaellus voi auttaa. Pyhiinvaellus on meille usein eräänlaista ensiapua: kun olemme tylsistyneet ja vajonneet sisäiseen ankeuteen, ylevä ympäristö voi vaikuttaa ylevöittävästi.
Info:
Isä Serafim Seppälä luennoi Mitä pyhiinvaellus on? -seminaarissa kulttuurikeskus Sofiassa, Helsingissä, lauantaina 7.5.2022. Tilaisuus alkaa klo 13.00, ja siihen on vapaa pääsy.
Sofian pyhiinvaellussarja jatkuu lauantaina 4.6., jolloin isä Johannes Lahtela ja kirjailija Annina Holmberg puhuvat uudesta kirjastaan Pää pilvissä, kiviä kengissä: Pyhiinvaelluksia saunoista luostareihin.