Herran valoisa ylösnousemusjuhla on pian käsillä, ja on lohdullista ajatella, että sen sanoma on voimakkaampi kuin kaikki maailman sotauutiset.
Pääsiäisen odotukseen kuuluu kuitenkin myös itsetutkistelu. Peiliin katsomisen hetki on koittanut myös Suomen ortodoksisessa kirkossa, kun kirkon palvelukeskuksen teettämän jäsenkyselyn tulokset ovat selvillä.
Positiivista on, että kirkkomme päättäjät ovat omien sanojensa mukaan jo tunnistaneet suurimman osan esiin nostetuista ongelmista. Jää nähtäväksi, miten hyvin ongelmakohtiin pystytään vastaamaan.
Tässä en puutu kritiikkiin, joka kohdistui esimerkiksi piispoihin tai yksittäisiin seurakuntiin.
Sen sijaan nostan esiin aiheen, joka koskettaa meitä riviortodokseja, ja johon meistä jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Samaa teemaa sivusin jo edellisessä pääkirjoituksessani: kirkkomme jäsenet kertoivat ulkopuolisuuden kokemuksista ja siitä, että kaikki eivät koe olevansa tervetulleita seurakunnan toimintoihin.
Osa arveli tämän johtuvan jopa siitä, ettei itsellä ole karjalaisia tai venäläisiä sukujuuria. Monessa vastauksessa puhuttiin ”pienen sisäpiirin pyörimisestä”. Vastauksista nousi myös esiin toive, että seurakuntalaisia osallistettaisiin enemmän.
Aamun Koiton Facebook-sivuilla on samoista kokemuksista keskusteltu myös vilkkaasti. Esiin nousivat vahvasti ”käännynnäisyyden” ja syntyperän teemat. Osa kirjoittajista koki olevansa tiettyjen henkilöiden silmissä jollakin tavalla ”huonompi” ortodoksi, koska ei ollut karjalaistaustainen ”syntymäortodoksi”.
On pöyristyttävää, että käymme tällaista keskustelua Herran vuonna 2023. Luulisi kaikille olevan päivänselvää, että kirkkoomme liittynyt ihminen on tervetullut sisar taikka veli Kristuksessa – aivan samalla tavalla kuin ”syntymäortodoksikin”.
Pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa kutsutaan meitä kaikkia; niitäkin, jotka tulivat ”yhdennellätoista hetkellä” – huivi päässä tai ilman huivia, ortodoksisen kirkon jäsenenä koko ikänsä eläneitä tai kirkkoomme aikuisiällä liittyneitä, sotaa paenneita tai rauhassa kotimaassaan eläviä, nuoria tai vanhoja, pitkiä tai pätkiä, paastonneita tai paastoamattomia:
”Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.. – – – Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.”
Riemullista ja yhteisöllistä Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaa!
Voit tutustua tarkemmin kirkon jäsenkyselyn tuloksiin aamunkoitto.fi-sivuilla tai kirkon ort.fi-verkkosivuilla.