Kaisu Potkonen on palvellut kirkkoa kanttorina yhteensä 40 vuotta: ensin nelisen vuotta Jyväskylässä ja sen jälkeen 36 vuotta Taipaleen seurakunnassa.
Tässä jutussa työtoverit, kuorolaiset ja seurakuntalaiset kuvaavat Kaisua ja hänen elämäntyötään. Tekstiä kertyi paljon – tähän on koottu otteita niistä viesteistä, joita toimitukseen saapui:
”Kaisun neljästä vuosikymmenestä kanttorina olen saanut jakaa miltei kokonaisen vuosikymmenen hänen työtoverinaan Taipaleella. Kaikista kohtaamistani lahjakkaista ja tehtävälleen omistautuneista kanttoreista arvostan Kaisua, tämän yhteisen matkan myötä, kaikkein eniten.
Kaisu on sisäistänyt kirkon liturgisen elämän ja hengellisen elämän kokonaisuuden syvästi ja omakohtaisesti, mikä hehkuu hänen tavastaan rukoilla, laulaa ja johtaa kuoroa jumalanpalveluksessa. Siitä on poissa kaikki esittäminen, mahtailu ja itsekorostus. Sävel on asettunut kauniisti palvelemaan Sanaa. Sydämestä on tullut äänenmuodostuksen tärkein elin. Samalla Kaisu on niin tiedollisesti kuin taidollisesti ja lauluteknisesti kirkkomusiikin rautainen ammattilainen, joka on harjoittanut ja kehittänyt ammattitaitoaan lakkaamatta. Opetellessani papillista palvelua Kaisu on ollut minulle keskeisiä opettajia. Hän on kasvanut yhteen seurakunnan, sen ihmisten, pyhäköiden, perinteen ja historian kanssa tavalla, joka vaatii paljon rakkautta ja sitoutumista.
Opetellessani papillista palvelua Kaisu on ollut minulle keskeisiä opettajia. Hän on kasvanut yhteen seurakunnan, sen ihmisten, pyhäköiden, perinteen ja historian kanssa tavalla, joka vaatii paljon rakkautta ja sitoutumista.
Kaisu on monesti sanonut, että jos hän olisi mies, hän todennäköisesti olisi pappi. Tämä on helppo uskoa! Kristittyjen yhteinen kutsumus, kuninkaallinen pappeus, on toteutunut Kaisussa voimallisesti. Kiertäessäni hänen kanssaan eri ikäisten seurakuntalaisten kodeissa ilon tai surun aikana, toimittaessani hänen kanssaan hartauksia vanhainkodeissa tai vaikkapa kehitysvammaisten parissa, olen nähnyt hänen jakavan valtavasti pastoraalista, äidillistä lämpöä ja huolenpitoa ympärilleen. Jumalanpalveluksissa olen saanut lukuisat kerrat osuman sydämeeni ja kyynelet silmiini: kirkkoveisut ja pyhät kirjoitukset todella heräävät eloon, kun ne täytetään rukouksen liekillä!
Taipaleelle tuskin olisi voinut tapahtua parempaa kuin Kaisun yli 35-vuotinen palvelus seurakunnan kanttorina, lukemattomien seurakuntatyön tehtävien uutterana hoitajana ja rukouksen sillan rakentajana Viron Setomaalle, ystävyysseurakuntaan Obinitsaan. Suomen ortodoksisen kirkon ensimmäisenä toimeen valittuna naiskanttorina hän on raivannut tietä kaikille lahjakkaille naiskirkkomuusikoille. Tie ei ole alkuvaiheissaan ollut siloinen. Se on vaatinut päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja varmasti joskus myös ”paksua nahkaa” suojaksi pinttyneiltä asenteilta. Totuuden nimissä on myönnettävä: tie ei ole kuopaton kirkossa työskenteleville naisille vieläkään.
Se opetus, mitä olen kuullut Kaisun suusta vaikkapa talvisilla Taipaleen kinkereillä tai lukenut hänen kynästään upeissa hartauskirjoituksissa, on saanut minut monesti kysymään: miksi nainen monesti edelleen vaikenee seurakunnassa, vaikka juuri hänellä saattaisi olla armolahja kohottaa juhlahetki ja valistaa kuulijat?
Tämän vahingon voisimme ottaa edes osittain takaisin julkaisemalla Kaisun runollisista ja viisaista hartauskirjoituksista toisen kirjan Taipaleen varrelta -kokoelman (Valamon luostari, 2009) jatkoksi ja niin saada niille laajemman vastaanoton niin maantieteellisesti kuin ajassa. Siihen asti hänen hartauskirjoituksiaan löytyy muutamia Taipaleen ortodoksisen seurakunnan nettisivuilta, Opetuskirjoituksia -osiosta.
Kaisun juhlapäivänä lähetän hänelle sydänlämpimät onnitteluni ja kiitollisuuteni kaikesta yhdessä eletystä. Palju aastaid, kallis Kaisu karu!”
Isä Tuomas Kallonen
***
”Joskus kiireisessä kanttorin arjessa häslähenkinen aloittelija saa mielenrauhaa ihan vaan ajatellessaan Kaisua. Kaisun olemus on niin rauhallinen, ystävällinen, syvällinen ja viisas.
Kirkon koulutuksissa ja kanttoreiden päivillä Kaisu on sanonut viisaita, punnittuja ja rohkeuttakin vaativia asioita ja olen monia niistä jäänyt miettimään jälkeenkin päin ihaillen. Kokemukset, joista Kaisu ammentaa, eivät varmasti kaikki ole olleet helppoja. Kaisu yhtenä tärkeänä tienraivaajana naiskanttoreille kirkossamme on luonut kanttorin mallia ja häntä on osaltaan kiittäminen siitä, että seuraavat naissukupolvet voivat empimättä harkita kanttorin uraa meidänkin kirkossamme.
Kun ajattelen, millaista Kaisun kanttoriarjen on täytynyt 40 vuoden aikana olla, ihan hengästyttää. Hän on kasvattanut lapsia, laulattanut seurakuntaa, kirjoittanut ja tehnyt ties mitä muuta työajattomasti. Ja kuten olen kantapään kautta ymmärtämässä, näkyvä työ on seurakunnassa pelkkä jäävuoren huippu.
Neljäkymmentä vuotta työtä kirkossamme Jumalan kunniaksi. Tyylikäs Kaisu-kanttori on minulle suorastaan symboli siitä, kuinka yhdessä naisessa voi yhdistyä rakkaus, lempeys, kauneuden taju, nöyryys ja piinkova ammattilainen. Hyvää huumorintajua unohtamatta! Kaisu, olet aarre!”
Kanttori Valeria Ratilainen
***
”Kaisu on hyvin ammattitaitoinen ja johtaa kuoroa hyvin. Hän ohjaa meitä kärsivällisen napakasti, unohtamatta huumoria ja sanomaa, joka on hengellisessä laulussa se tärkein. Olen aina tykännyt ortodoksisesta kirkkolaulusta ja kuoron ihana vastaanottava yhteisö innoitti minua kääntymään ortodoksiksi, eikä siinä Kaisunkaan osuus ollut pieni. ”
Kuorolainen Sari Hirvonen
***
”Kaisu on lämmin ystävä ja ihana kirjeenvaihtokaveri. Luotettava ja ystävät huomioiva persoona. Vahva esirukoilija. Kyselin myös aikuisilta tyttäriltäni Kaisusta. He ovat kiintyneitä kanttoriimme lapsuuskokemusten perusteella ja varsinkin toinen heistä on säilyttänyt yhteyden aikuisenakin.
Tyttäret kertoivat, että Kaisu on kannustava, iloinen, piristävä, mukaansatempaava ja lämmin. Nämä tulivat ensiimmäisinä mieleen. Hän on myös hyvä kuuntelija - sellainen, kenelle tekee mieli kertoa asioita.
Toinen tytöistä kertoi lapsena luulleensa, että Kaisu-kanttori on ammattinimike.”
Niina Laine
***
”Kaisuhan on helposti lähestyttävä, kuunteleva, iloinen, innostava, työnsä hyvin hoitava, tunnollinen ja kertakaikkiaan ihana ihminen.”
Hilkka Lihavainen
***
”Tunnettua on, että Kaisu on hyvin vahvasti vastuullinen työntekijä. Hän on temperamenttinen ja ennen kaikkea innostava kanttori. Mistä tuo innostus ja ilo on lähtöisin? Se ei ole halpahintaista hauskuuttamista, vaan ilo kasvaa syvemmältä. Siinä ilossa on tuulahdus iankaikkisuutta, sillä Kaisun ilo saa alkunsa Kirkon ilosanomaan sitoutumisesta. Kaisu ohjaa laulajia sisäistämään tekstin: “Tämä on se päivä, jonka Herra teki. Iloitkaamme ja riemuitkaamme tänä päivänä.
Kaisu on myös tarkkakorvainen johtaja. Kun 34 vuotta sitten tulin Kaisun kuoroon, sain silloin ja myöhemminkin kokea sen salamannopean ja tuiman silmien välähdyksen, kun lauloin huolimattomasti, alavireisesti tai ihan väärin. Sitä katsetta ei unohda! Mutta Kaisu on pitkämielinen, kärsivällinen ja antaa uuden mahdollisuuden seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Suuri on se seurakuntalaisten joukko, joka on purkanut sydäntään Kaisulle. Näin on siksi, että hänellä on myös kyynelten lahja, joka on antanut hänelle mahdollisuuden kuunnella, lohduttaa, itkeä ja iloita sydäntään purkaneen lähimmäisen kanssa.”
Isä Markku Toivanen
***
”Olen laulanut kuorossa varmaan 25 vuotta ja lähes aina hänen johdollaan. Polvijärven kirkossa olimme laulamassa vigiliaa vuosia sitten. Meitä oli kuorossa Katariina ja minä sekä Ahposen Harri, silloinen lukija ja nykyinen diakoni. Harrilla ei mennyt joku veisu ihan putkeen ja siitä tuli sanomista. Harri vastasi niin viattomalla äänellä ja kasvoilla: mutta minähän yritin... Tuo viaton lausahdus laukaisi hillittömän hihityksen (myös Kaisua nauratti). Siinä meni vigilia vähän sekaisin, kun yritimme estää hihitystä ja saada vedettyä henkeä. Lopulta Kaisu käänsi selkänsä ja jätti meidät taakseen tyrskimään ja rauhoittumaan, mutta sitten hän lauloi ”Älkää itkekö". No, peli menetettiin taas toviksi kunnes saimme ryhdistäydyttyä. Pappina oli isä Tuomas Järvelin ja hän vähän kurkisteli alttarin ovesta toruvalla katseella.
Seuraava vigilia samassa kirkossa ja samalla porukalla sujui paremmin. Pääsimme viimeiselle sivulle asti kunnes repesimme nauramaan. Silloin isä Tuomas joutui jo selittämään jotain kirkkokansalle meidän käytöksestä.
Taipaleen seurakunnassa olemme aika puheliaita, varsinkin kiitosrukouksien aikana. Tämä on aiheuttanut harmitusta Kaisussa ja ainakin kerran hän torui kirkkokansaa resitoiden kiitosrukousten keskellä valittuja sanoja siitä, että nyt kiitetään äsken nautitusta ehtoollisesta eikä seurustella.
Kaisulla on armolahja elää mukana seurakuntalaisten iloissa ja suruissa. Nauru helskyy ja välillä kyyneleet valuvat hänen poskillaan. Laulu kuitenkin jatkuu kirkkaana. Erityisesti haluan kertoa siitä ihmeellisestä tsemppauksesta ja pääsiäisyön palveluksen riemusta mikä huokuu Kaisusta kun hän luotsaa meidät kanonin ja liturgian läpi. Ilo tarttuu eikä väsymys saa valtaa meissä laulajissa. Kiitos palveluksen lopuksi kuorolle on silloin myös hyvin voimallinen!
Hyvä Kaisu!”
Meeri Jolkkonen
***
””Syvästi hengellinen, kirkollinen, hyvä ortodoksi. Hyvä kirjoittamaan hartauskirjotuksia, herkkä, syvällinen, oikeudenmukainen, ei hyväksy kieroilua. Ammattitaitoinen, sitoutunut.
Kiitos sinulle, Kaisu, hyvistä, syvistä keskusteluista.”
Isä Pertti Ruotsalainen
***
"Kaisu on lämminsydäminen ja myötätuntoinen. Kaisun kaunista, heleää lauluääntä on aina niin mukava kuunnella.”
Eila Hyvärinen
***
"Kaisu on ollut Taipaleen seurakunnan kanttorina koko elinikäni ajan. Muistan hänet jo lapsuudesta ja nuoruudesta, erityisesti koululaisjumalanpalveluksista Viinijärven kirkossa sekä perhejuhlista. Kun olin nuori, Kaisu oli läsnä lasten leireillä sekä kristinoppileireillä. Kaisulla on ihana lauluääni. Hän on aina iloinen ja ottaa jokaisen seurakuntalaisen huomioon. Hänestä huokuu rauhallisuus ja hengellisyys. Aikuisena halusin hänet ehdottomasti omiin häihini kanttoriksi – kanttoreita on monia, mutta Kaisuja on vain yksi! :)
Jumalanpalveluksista mieleeni on jäänyt se, kuinka liturgiassa Autuuden lauseiden kohdassa "Iloitkaa ja riemuitkaa!" lauletaan Taipaleella aina Kaisun johdolla erityisen ponnekkaasti ja iloisesti. Tämä kuvastaa vahvasti kirkon ylösnousemususkon iloa, jota Kaisu myös elää todeksi. Tätä iloa ja riemua toivotan Kaisulle tänäkin juhlapäivänä!"
Elisa Balcin
***
"Kaisu on hengellinen työntekijä, mitä syvemmässä sanan merkityksessä. Kaisulla on erinomainen yhteys seurakuntalaisiin ja hän pitää huolta ihmisistä muun muassa soittaen ja jakaen seurakuntalaisten kanssa heidän ilojaan ja surujaan. Kaisu on helposti lähestyttävä. Pitkäaikaisena Taipaleen seurakunnan työntekijänä hän on seurakuntalaisille hyvin tuttu ja luotettava. Hän tuntee monet seurakuntalaisista henkilökohtaisesti jo useammassa sukupolvessa. Seurakunta on hänelle kuin toinen – hengellinen – perhe. Työssään Kaisu tarttuu nopeasti toimeen. Hän innostaa omalla toiminnallaan seurakuntalaiset mukaan toimintaan. Muutama puhelu ja asia kuin asia onkin jo järjestynyt salaman nopeasti – olipa kyseessä sitten kirkkokahvit tai uuden kerhon perustaminen! Kirkkomme tarvitsee juuri Kaisun kaltaisia kultakimpaleita!"
Isä Nemanja Balcin
***
”Olin mukana kanttorin vaalitoimituksen kokouksen sihteerinä kun Kaisu tuli valituksi Taipaleen seurakunnan palvelukseen. Kanttori Kaisusta on kasvanut rakastettu äiti Kaisu – monipuolinen kirkkomuusikko, taitava kuoronjohtaja ja helposti lähestyttävä kanssakulkija. Koko seurakunnan hengellinen äiti.”
Diakoni Mauri Mutanen
***
”Kaisu on yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni, olen tuntenut hänet yli 40 vuotta. Hän on myös esikoisemme kummi, se kertoo siitä kuinka tärkeä ihminen hän on koko meidän perheelle.
Kaisu on lämmin, kannustava, huolehtiva ja huumorintajuinen ihminen, ja hänen kanssaan on helppoa jakaa elämän ilot ja surut. Kanttorina Kaisu on sitoutunut kirkon työntekijä ja Jumalan palvelija, joka aidosti rakastaa Kirkkoa, työtään ja seurakuntaansa.
Jaana Pössi
***
”Ilman Kaisua en varmaan olisi aktiivinen seurakuntalainen. Vuonna 2006 hän pyysi minua kuoroon ja siitä se alkoi. Hän on kannustava, huolta pitävä ja ystävällinen mutta vaativa – niin kuin pitääkin.”
Jouko Pajarinen
***
”Kaisu on ollut johdattelemassa monia meistä Setomaalle Obinitsaan, Kaakkois-Virossa sijaitsevaan pieneen kylään. Ensimmäisen kerran sinne matkasivat Taipaleen kuorolaiset vuonna 1997 ja jo seuraavana vuonna sinne mentiin Taipaleen nuorten porukalla. Ja heti jäimme koukkuun. Tämän kesän praasniekkamatkan alkumetreillä tuumailimme Kaisun kanssa, että miten jokin paikka ja siellä odottavat ystävät voivat vielä näin neljännesvuosisadan ja lukuisten sinne suuntautuneiden matkojen jälkeenkin aiheuttaa tämänkaltaisia väristyksiä.
Obinitsassa Kaisu-kanttori otetaan aina rakkaudella vastaan ja siellä on monia ystäviä, joista yksi on erityinen. Jumalanpalveluksiin Obinitsassa osallistuu aina kehitysvammainen mies, Jaan. Yksi erityinen muisto hänestä liittyy Kaisuun. Pääsiäisyön palveluksen ristisaatossa Kaisun tuohus sammui ja sammui toistamiseen. Jaan, joka tuntuu huomioivan kaiken, tuli hetkessä kanttorina toimivan Kaisun luo ja varjeli omilla käsillään tulta Kaisun tuohuksessa – valoa pääsiäisyössä.
Minna Koistinen
***
”Iloinen ja osaava ammattilainen. Rõõmustav ja hingeline kaasrändur.”
Isä Simo Haavisto
***
”Kanttorina Kaisu on taitava, hyvä laulaja, uudistuksiin hyvin paneutuva, pitää kuoron "aisoissa".
Yhteistyökaverina hän on helposti lähestyttävä, luotettava, mitä lupaa sen myös toteuttaa / pitää, hyvä keskustelemaan, karjalainen iloinen ihminen, hyvä kannustaja, auttava.”
Kaija Kareinen
***
"Vuosikymmentenkin jälkeen Kaisu osaa edelleen tartuttaa muihin laulamisen riemun. Mikä tekee kuorossa mukana olon niin helpoksi ja mukavaksi rivilaulajalle."
Jari Knuutinen
***
”Haluan kertoa Kaisusta lämpimiä muistoja ja tuntemuksiani. Olen saanut tuntea hänet jo lapsuudessani, kun hän oli mukana kylämme kinkereillä. Kaisun upea ääni hänen laulaessaan veisuja kinkerien eri teemojen pohjalta meni suoraan sydämeeni. Sieltä asti on minulle tullut hiljainen, mutta vahva usko Jumalaan ja Hänen siunaukseensa. Kaisu on tuonut iloa ja valoa yhteisöömme jo yli kolmen vuosikymmenen ajan ja olen siitä hänelle kiitollinen kuin myös koko perheemme on.”
Minna Möykkynen perheineen
***
”Kaisu kutsui noin kymmenen vuotta sitten vapaaehtoisia ja innostuneita seurakuntalaisia toimimaan yhdessä kirkomme hyväksi ja silloisen kirkonemäntä-Einen avuksi. Ryhmä on vuosien varrella osittain vaihtunut elämäntilanteiden muututtua mutta vielä riittää virtaa, vaikka väki onkin vähentynyt ja hieman ikääntynyt :)
Yhdessä olemme siivonneet ja kaunistaneet kirkkoa, järjestäneet kirkkokahvituksia ja järjestäneet juhlia, valmistaneet virpovitsoja, osallistuneet erilaisten tapahtumien järjestelyihin ja niin edelleen. Kaisu on ideoinut ja kehitellyt uusia / vanhoja hyviä perinteitä meidän kaikkien seurakuntalaisten iloksi. Meillä kirkonystävillä on ollut mahdollisuus olla niitä toteuttamassa ja osallistumassa.
Ryhmässämme on aina mukana luottamuksen henki, ilo ja nauru, yhdessä tekemisen voimaannuttava vaikutus ja toisia tukeva ystävyys elämän vaikeissakin hetkissä. Kaisu on ryhmämme innostava priimusmoottori…toivottavasti vielä monia armorikkaita vuosia lisää!”
Sirpa Vänskä