Kuuntele
Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen (Avaa uuden sivuston) tunsi hiljaisuudessa tehdyn työn merkityksen: ”Rauhallisesti ja rukoillen valmistettu käsityö pyhittyy ja on pyhitykseksi sitä käyttäville ihmisille. Jos ihminen on hermostunut, suuttuu ja kiroilee, ei hänen työllään ole siunausta… Hiljaisuus on suuri asia. Vaikka joku ei rukoilisikaan, niin hiljaisuus on jo salaista rukousta.”
Käsityö oli ennen elinehto, nykyään se on enää harvoin ammatti, mutta monille harrastus. Se voi olla myös hiljaisuuteen ja rukoukseen ohjaava työ, joka estää ajatuksia harhailemasta. Käsityöhön liittyy käytännön taitojen ja tietojen lisäksi paljon muutakin, jota voi olla vaikea kuvata sanallisesti – tunnelmia, arvoja, elämänkokemusta.
Mikkelissä asuva ortodoksi, taitava käsityöntekijä Pia Suorsa opetteli lapsena mummonsa opastuksella käsitöitä, ja siitä asti ne ovat olleet mukana hänen elämässään.
Pia osallistui feresikurssille Mikkelin kansalaisopistossa, jossa hän oppi karjalaisille tekstiileille ominaisen etupistokirjonnan. Hän oli kurssin ainoa ortodoksi, ja opettaja kehotti häntä perehtymään myös käspaikkojen ompeluun. Niihin Pia tutustuikin perusteellisesti: hän on vuosien varrella ommellut yli sata käspaikkaa – lahjaksi, kirkon kaunistukseksi ja omaan käyttöön.
Paljon enemmän kuin pelkkä käsityö
Useita vuosia sitten ortodoksinen seurakunta järjesti Mikkelissä kuolinvaatteiden valmistuskurssin. Kurssin myötä kuolintekstiilien valmistus tuntui Piasta luonnolliselta ajatukselta, ja ennestään opittu kirjontataito auttoi työn omaksumista. Kurssilla opittiin perusasiat ja suunniteltiin tekstiilit, mutta niiden ompelu toteutui myöhemmin itsenäisenä työnä.
– Hautausvaate on suuri rakkauden osoitus, teki sen itselleen tai toiselle; se ei ole mikä tahansa käsityö, Pia kertoo.
Ortodoksisessa hautauspalveluksessa yleisen käytännön mukaan arkku on auki. Vainaja on peitetty katepalttinalla, kasvot peitetään kasvoliinalla. Otsalle laitetaan otsanauha, jossa on teksti Saata Herra lepoon palvelijasi sielu.
Petros ja Maria Sasakin sanoin näillä tekstiileillä on syvä merkitys: ”Liinan tehtävänä on olla paitsi edesmenneen uskon kunnioituksena, myös muistuttaa meitä elämän jatkumisesta Jumalan suojassa.”
Rististä versoo kaikki
Pia Suorsa on valmistanut kuolintekstiilit sekä itselleen että miehelleen Pentti Fadjukoville, joka puolestaan on tehnyt molemmille arkut. Itseään varten hän ompeli pellavaisen katepalttinan sekä puuvillaisen kasvoliinan ja otsanauhan. Nämä on kirjottu vihreällä langalla etupistoin. Vihreän värin hän valitsi, koska se on hänelle läheinen, luonnossa vallitseva väri. Katepalttinan kirjontakuvio on perinteisistä aiheista itse sommiteltu: keskellä on risti, josta kaikki muu versoo. Kasvoliinassa on sama risti yksinkertaisempana.
Pentti Fadjukovin suku on kotoisin Salmista, Karkun kylästä. Hänelle Pia on kirjaillut upean käspaikan katepalttinaksi, jonka kirjontamalli on tallennettu miehen kotiseudulta. Erillistä kasvoliinaa ei tarvita, koska käspaikan toinen pää käännetään kasvojen peitteeksi. Etupistokirjontahan on kankaan molemmin puolin samannäköistä. Nyt käspaikka on lapsuudenkodista tuodun pyhän Nikolaoksen ikonin päällä. Käspaikkaan on kirjottu iso kukkilintu eli ”sielun lintu”.
Omaa uskoaan Pia kuvailee näin:
– Ortodoksisuus on elämän peruskallio, joka on syvällä sydämessä.
Hänen ortodoksisuuteensa liittyvät erityisesti lämpimät muistot Lintulan luostarista ja igumenia Marinasta. Kuolemasta hän ajattelee:
– Mielestäni sitä kuvaa hyvin vanhojen ortodoksien ilmaisu siirtynyt tuonilmaisiin – mitä se tarkoittaa, on mysteeri, joka selviää sitten kun olemme siirtyneet sinne.”
Ennen oli yleisempää valmistaa itse kuolintekstiilit, mutta nykyään tämä on harvinaista. Toisaalta muitakaan vaatteita ei kotona enää juuri ommella. Käsityötaitojen katoaminen näkyy myös siinä, että suuri osa kirkkotekstiileistäkin on nykyisin tehdasvalmisteisia.
Käsin tehty on jotain erityistä
Käsityötaito on rikas perinne, jonka herättäminen henkiin sekä kirkon elämässä että yleisesti olisi tärkeää. Tehdastekoiset vaatteet ja muut tavarat saamme nopeasti ja helposti, mutta niiden henki ja arvo ovat aivan erilaisia kuin käsintehdyillä. Haluammehan mieluummin myös tuohuksen aidon, elävän liekin ja käsinmaalattuja ikoneita kuin sähkökynttilöitä ja painokuvia.
Karjalassa ja Venäjällä on ollut paikoin perinne valmistaa kirkkoon yhteistyönä esimerkiksi juuri käspaikka, samalla rukoillen jonkin tärkeän asian puolesta. Kaikki tehtiin omin käsin kuitujen muokkauksesta alkaen. Monta työvaihetta tarvittiin, ennen kuin kuidut olivat kehräpuussa saati valmiina lankoina. Tässä voisi olla mahdollinen tehtävä, joka uudistaisi ja vahvistaisi perinteisellä tavalla sekä käsityötaitoja että yhteistä rukousta seurakunnassa.
Tekstiileissä tulee suosia luonnonmateriaaleja, koska ne ovat kauniita, arvokkaita ja maatuvia. Lähellä kasvavia, mahdollisimman ekologisesti muokattuja luonnonkuituja Pohjolan asukkaille tarjoavat ainakin lampaanvilla, pellava ja nokkonen. Näitä kaikkia on käytetty vanhoissa karjalaisissa tekstiileissä.
Pääkuvassa Pia Suorsa esittelee rätsinäpaitaa, jonka hän haluaa hautausvaatteekseen yhdessä feresihameen kanssa.
