Päivän evankeliumin teksti kertoo juhlan tapahtumista:
Siihen aikaan ”Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt. 3:13–17)
30 hiljaista vuotta
Jeesuksen Kristuksen kerrotaan olevan kolmenkymmenen, kun hän meni kasteelle. Hänen elämänsä kolmekymmentä hiljaista vuotta olivat näin täyttyneet ja oli koittanut aika, että hän ilmentää itsensä maailmalle – ja Hän teki sen häikäisevän kirkkaasti. Kristus oli valmis aloittamaan työnsä ja täyttämään tehtävänsä maan päällä. Jeesuksen Kristuksen kasteen yhteydessä ilmestyi koko Pyhä Kolminaisuus: Isän ääni kuului taivaasta, Poika kastettiin ja Pyhä Henki laskeutui alas kyyhkysen muodossa. Synaksarionissa kuvataan tätä tapahtumaa näin:
”Isä ja Pyhä Henki todistivat yhdessä, että Jeesus on profeettojen ennalta kuvaama Messias ja Pelastaja, Jumalan ainoa Poika, samaa olemusta Isän kanssa, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona ja meidän pelastuksemme tähden lihaksi tullut Sana, jossa jumaluus yhdistyy sekoittumatta meidän ihmisyyteemme ja saa sen loistamaan Hänen kirkkauttaan. Tästä syystä Kristuksen kasteen juhlaa kutsutaan epifaniaksi, ilmestymiseksi, ja teofaniaksi, Jumalan ilmestymiseksi. Kristuksen kasteessa tapahtui ensimmäisen kerran tosiasiallisesti sekä Kristuksen jumaluuden ilmestyminen että Pyhän Kolminaisuuden salaisuuden paljastaminen.”
Paluu Paratiisiin
Kristinuskossa kyse on pelastuksesta eli ihmisen vapautumisesta kuoleman vallasta ikuiseen elämään. Pelastus onnistuu vain siten, että Jumalaa vastaan rikkonut ihminen palaa Jumalan yhteyteen. Heikon ihmisen on kuitenkin lähes mahdotonta pysyä pelastuksen polulla. Miten pelastus on siis mahdollista
Syntiinlankeemuksessa Jumalan hylänneestä ihmisestä tuli tuhon oma: pahuus vaikuttaa hänen sisimmässään ja heikentää ihmisen mahdollisuuksia pelastua.
Luoja ei kuitenkaan tahdo luotunsa katoavan, vaan ottaa ihmisen pelastumisen omalle vastuulleen. Jumala itse syntyy ihmiseksi, Jeesukseksi Kristukseksi, sovittaakseen maailman synnit. Tämä on syy riemuumme jouluna, Kristuksen syntymäjuhlana. Joulu on pelastuksen alku, sillä pääsiäisenä Viaton lunastaa ihmisten synnit ja voittaa kuoleman. Hänen Golgatalla antamansa uhrin jälkeen jokainen meistä voi vapaasti valita ikuisen elämän tai kadotuksen, eron Jumalan yhteydestä.
Näin ollen Kristuksen syntymä on paluu paratiisiin: lähtöhetkeen, jolloin kukin voi tehdä oman valintansa Jumalan ja elämän tai jonkin muun, omasta mielestään tärkeän asian puolesta.
Joulua seuraavan teofanian merkitys on taas siinä, että Kristuksen kasteen yhteydessä Jordanilla Jumala toi julki Jeesuksen todellisen alkuperän. Vain Marian ja Joosefin perheeseen syntyneestä pojasta Jumala todisti: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt.3:17)
Johannes Kastaja käy edellä
Kristuksen kaste on myös Herran edelläkävijän Johannes Kastajan juhla. Hän valmistautui kolmekymmentä vuotta erämaassa tähän tehtävään. Hän kertoi ihmisille, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, herätti heissä synnintunnon ja valmisti heitä kohtaamaan Kristuksen. Hän kertoi ihmisille, että hänen jäljessään on tulossa se, joka on häntä suurempi. Johannes Kastaja tunnisti heti Kristuksen, Luojansa, ja vapisi, sillä hän ei tiennyt, kuinka voisi kastaa synnittömän.
Kasteessa Kristuksen katsotaan myös edeltä ilmoittaneen ihmisille tehtävänsä, mitä varten Hän oli tullut maailmaan – hän vajosi veteen kuin hautaan ja samalla puhdisti näin kaikki maailman vedet, nousi vedestä kuin hän oli kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja Jumalan valo loisti taivaallista ylösnousemuksen ja pelastuksen valoa.
Synaksarionissa kerrotaan tapahtumien syvemmästä merkityksestä:
”Tämä jumalallinen kirkkaus alkoi sarastaa Kristuksen kasteen hetkellä. Kristuksen jumalallistuneen ihmisyyden kirkkaassa valossa ihmisellä on pääsy Pyhän Kolminaisuuden valoon… Teofanian juhlaa onkin sanottu myös valojen juhlaksi. Jumalan ensimmäinen ilmestyminen kolminaisena, kolmiykseytenä, on samalla ihmisen lopullisen kutsumuksen näyttäytyminen. Ihmistä kutsutaan Jumalan lapseksi, Pyhän Hengen voitelemaksi ja kolminaisesta valosta osalliseksi. Tämä toteutuu, kun ihminen pukeutuu Kristukseen pyhän kasteen sakramentissa, jonka alkuperä on tämän päivän juhlassa.
Kun autiomaa iloitsee
Teofanian päivänä Johanneksen kasteen aika tulee päätökseensä antaakseen tilaa sille kasteelle, jonka apostolit suorittavat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Tällä kasteella on voima antaa synnit anteeksi ja johtaa ihminen Pyhän Hengen osallisuuteen. Kirkon rukousten kautta kastevesi muuttuu Jordanin veden kaltaiseksi, ja siihen upotettavat tulevat kirkkoon samalla tavalla kuin Vapahtaja astui julkiseen palvelutehtäväänsä. Kristuksen kuolemaa ja hautaan laskeutumista seuraten kastettavat pukeutuvat Kristukseen ja tulevat osallisiksi myös Hänen ylösnousemisestaan. He vihkiytyvät uuteen, Pyhän Hengen valaisemaan elämään. ”Meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu Hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä Hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:3–4)
Ilmestymisensä päivänä Vapahtaja on tuonut ihmiskunnan kuoleman varjosta ja synkkyyden syvyyksistä ylös Kolminaisuuden valon tuntemiseen. Hän on kääntänyt ja uudistanut aineellisen maailman ja koko kosmoksen lait syvimpiä syvyyksiä myöten. Aineellinen maailma, jota Jordan edustaa, on uudistunut ja kirkastunut Kristuksen salaisuuden valossa. Näin sekin saa ottaa osaa pelastuksen iloon yhdessä Pyhän Hengen kirkastaman ihmisluonnon kanssa. ”Autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!”[4] ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä!” (Jes. 55:1, 12:3)”
Kristuksen pyhittämä vesi parantaa
Teofanian juhlaan kuuluu olennaisena osana suuri vedenpyhitys, joka toimitetaan sekä juhlan aattona että juhlapäivänä. Näin teofanian juhlana toimitetaan vuoden tärkein vedenpyhitys ja muistetaan näin Kristuksen kastetta. Pyhäkköjen temppelijuhlien ja muiden suurien juhlien yhteydessä sen sijaan toimitetaan pieni vedenpyhitys, jossa toistetaan ja muistetaan myös Jumalan ilmestymistä ihmiskunnalle.
Näin Jordanin siunaus toistuu mystisesti vedenpyhityksen yhteydessä. Pappi upottaa ristin veteen ja kutsuu Pyhää Henkeä avuksi. Vedestä tulee jälleen elävää vettä, joka on uudistuksen ja parannuksen lähde. Ensin Kirkossa vihmotaan paikalla olijat pyhitetyllä vedellä, minkä jälkeen pyhitettyä vettä voi ottaa myös mukaan koteihinsa. Näin pyhitetty vesi on siunaus, jonka voi viedä kotiin ja kaikkialle, missä liikkuukin. Näin pyhitetyn veden avulla myös siunataan koteja, kulkuvälineitä, työnsä, eläimensä ja elämästä voi tulla lakkaamaton teofania, jossa Jumalan kirkkaus ilmestyy ja pyhittää aikamme ja tekomme.
Kristuksen kasteen muistoksi toimitetaan sekä teofanian aattona että itse juhlapäivänä suuri vedenpyhitys. Pieni vedenpyhitys puolestaan toimitetaan kirkon juhlapäivänä, eräiden kirkollisten toimitusten yhteydessä ja muulloinkin tarvittaessa. Pyhitettyä vettä voi viedä pullossa kotiin nautittavaksi esimerkiksi sairauden aikana. Pyhitettyä vettä säilytetään monissa kirkoissa erillisissä astioissa, joista sitä voi ottaa tarpeen mukaan.
Synaksarionissa kerrotaan juhlan merkityksestä ja voit lukea tekstin kokonaisuudessaan Suomen ortodoksisen kirkon ort.fi -sivuilla.
Juttua on täydennetty 5.1. klo 11:28 muun muassa Synaksarion-teksteillä ja kuvauksella Kristuksen kasteen tarkemmista tapahtumista.