Ortodoksinen jumalanpalvelus rakentuu useista elementeistä: näyttävästä toimituksesta, hienosta kirkkolaulusta, kirkkokellojen soitosta, pyhistä kuvista, valaistuksesta sekä erikoisista jumalanpalveluspuvuista ja -esineistöstä. Sen ytimessä on sanoma pelastuksesta, jota Kirkko välittää myös luettavissa ja veisaavissa teksteissä. Juuri tekstit auttavat ymmärtämään juhlimisen ja seurakunnan yhteen kokoontumisen syyn sekä omaksumaan sen osaksi itse kunkin hengellistä kokemusta.
Aikoina, jolloin oppineisuus oli vain harvojen etuoikeus, jumalanpalvelus oli miltei ainoa keino opettaa kristinuskon perusteet julistamalla ilosanomaa pelastuksesta lukukappaleiden ja kirkkoveisujen avulla sekä avaamalla luettujen ja laulettujen tekstien merkitystä esimerkiksi piispojen ja pappien opetuspuheissa.
Pelastus on prosessi – ei kertaluontoinen tapahtuma. Jumalan tahdittamassa ”pelastustanssissa” on useita osallistujia, joilla kullakin on oma ainutlaatuinen roolinsa. Kristuksen työn merkitys opetuslapsille ei perustunut Hänen karismaansa henkilönä, vaan siihen, että Hänessä nähtiin Vanhan liiton lupausten täyttymys. Niin ikään jumalanpalvelustekstien avulla pyritään siihen, että osallistuja hahmottaisi, miten tämä kaikki liittyy häneen. Kirkko siis rakentaa valtavaa pelastustyön palapeliä; pelastuskarttaa, jonka todellinen mittakaava paljastuu vasta harjaantuneelle kirkossa kävijälle.
Ortodoksisessa kirkossa juhlitaan Jumalanäidin syntymää 8. syyskuuta, ja se on yksi 12 suurimmasta kirkkojuhlasta. Mikä on sen sanoma juhlatekstien valossa?
Tämän juhlan tärkeä asema viestii, että sen sanoma liittyy suoranaisesti kristinuskon ydinkohtiin. Jumalan pelastustyö alkaa Vanhan liiton ajoista. Näin ollen kristinuskoa ei voi täysin ymmärtää saatikka omaksua ilman perehtymistä vanhantestamentillisiin kirjoituksiin.
Kristuksen opetus upposi aikalaisten sydämiin juuri siitä syystä, että Hänen taustoissaan, sanoissaan ja teoissaan nähtiin vanhantestamentillisten messiaanisten profetioiden täytyvän. Opetuslapsilleen Jeesus Kristus oli ”odotettu Messias”. Niin ikään jumalanpalvelustekstit toteavat Neitsyt Marian syntymän ”lupauksen mukaan tapahtuneeksi” (2.kanonin 7.veisun tropari).
”Oi Puhdas, Sinusta lausutut jumalalliset ennustukset ovat täyttyneet syntymässäsi.”
Juhlateksteissä viitataan lukuisiin profetioihin, jotka perinteisesti liitetään Neitsyt Mariaan Kristuksen äitinä ja siten myös Jumalansynnyttäjänä. ”Profeettain jumalinen kuoro vertasi” Neitsyt Mariaa muun muassa ”taivaaseen” Jumalan sijana. Kirkkoveisuissa Maria on ”pyhä istuin maan päällä”, ”asumus” ja ”elävä temppeli”, ”Jumaluuden asuinsija”, ”valon häämaja”, ”elämän sanan kirja”, ”portti”, ”orantappurapensas, joka palaa aineettomassa tulessa”, ”hengellinen kallio”, ”kultainen suitsutusastia” ja ”edeltä määrätty sovituksen maja”.
Jokainen näistä vanhatestamentillisista nimikkeistä kuvaa ennalta omasta näkökulmastaan Jumalan Pojan ihmeellistä syntymistä Neitseestä. Kaikkia niitä on esitetty ja osittain myös selitetty muun muassa Jumalanäitiä ylistävän akatistos-jumalanpalveluksen teksteissä. Tärkeimpiä niistä on koottu Jumalanäidin ylistys -ikoniin, jossa Vanhan liiton profeetat ympäröivät Kristusta, joka istuu valtaistuimella istuvan Äitinsä sylissä.
Maria Jumalan valittuna
Juhlan teksteissä Marian syntymisen ja varttumisen yksityiskohdat käsitellään melko pintapuoleisesti. Näin iikosin tekstistä käy ilmi, että kyseessä oli monella tavalla poikkeava tapahtuma, johon liittyivät olennaisesti rukous ja lupaus.
Maria on paitsi erityinen lapsi, myös Jumalan valittu: ”Joakimin ja Annan harras rukous ja monet huokaukset hedelmättömyyden ja lapsettomuuden tähden tulivat otollisena Herran korviin. Joakim rukoili hartaasti ylhäällä vuorella ja Anna kesti ylenkatsetta puutarhassa”. Hedelmättömästä äidistä syntymisen nähdään viittaavaan lapsukaisen tulevaan suureen asemaan: ”Neitseen jalo syntyminen hedelmättömästä äidistä ihmeellisesti ilmaisee synnyttäjän suuren arvon”. (1.kanonin 5.veisun tropari)
Teksteissä mainitaan useaan otteeseen apokryfinen kertomus siitä, että ”lupauslapsena” Maria luovutettiin Jerusalemin temppeliin kasvatettavaksi: ”Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä saatetaan pienokaisena enkelten ruokittavaksi pyhään temppeliin” (2.kanonin 1.veisun tropari). Syy siihen paljastuu: ”että Sinä… hurskaudessa kypsyisit Herran Äidiksi” (2.kanonin 6.veisun tropari).
Juhlan sanoma painottaa siis selvästi Vanhan liiton lupausten täyttymistä ja pelastustyön alustamista Marian syntymisessä – yksityiskohtien kustannuksella.
”Elämän Äiti, joka pimeyden poistaa, syntyy tänään Daavidin siemenestä...”
Aivan keskeiseksi nousee juhlan teksteissä Jumalan lupaus kuningas Daavidille: ”Kun se aika koittaa, Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.” (Jerem. 33:15) Lupaus sai tukea myös Jesajan messiaanisesta profetiasta: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen altansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.” (Jes. 9:5-6).
Jumalanäidin ansioista tämä lupaus on täyttyy: odotettu Messias, Jumalan Poika ja Vapahtaja syntyy Daavidin sukuun. Vaikka evankeliumissa ei ole suoranaisia viittauksia Marian kuulumisesta Daavidin sukuun, kirkon perinne todistaa vahvasti, että hän oli kuninkaan ja profeetan jälkeläinen. Daavidista tulee Jeesuksen Kristuksen esi-isä. Asiasta kerrotaan juhlan 1.katismatroparissa:
”Ilmoita Daavid, mitä Herra on Sinulle vannonut! Daavid vastaa: ”Sen, mitä Hän on minulle vannonut, on Hän täyttänytkin. Hän on antanut sukuuni Neitseen, josta on syntynyt Luoja, Kristus, uusi Aadam, kuningas valtaistuimelleni.”
”Profeetta nimitti pyhää Neitsyttä suljetuksi portiksi, joka on varattu yksin Jumalalle...”
Toinen tärkeimmistä messiaanisista profetioista, jonka kirkon perinteessä on katsottu liittyvän Messiaan neitseestä syntymiseen, on profeetta Hesekielin teksti, jonka luetaan juhlavigiliassa paremiana: ”Tämä portti pysyy suljettuna. Sitä ei ole lupa avata, eikä kukaan saa kulkea siitä. Herra, Israelin Jumala, on tullut siitä temppeliin, ja siksi se pysyy suljettuna.” (Hes. 44:1-4).
Tämä teksti paitsi kuvaa Jerusalemin temppeliä, myös viittaa Paratiisin porttiin, joka sulkeutui ihmiseltä syntiinlankeemuksen seurauksena. Neitsyt Marian syntymä paljastuu askeleeksi kohti Jumalan Pojan ihmiseksi syntymistä: ”Tänään puhaltavat pelastusta enteilevät tuulet” (Avuksihuutostikiira 6.säv.). Näin Neitsyt Mariasta tulee pelastukseen ja uuteen elämään johtava portti, josta Jumala syntyy ihmiseksi: ”Sen kautta kävi Herra, sinettejä murtamatta tuli siitä ulos kaikkein Korkein. Hän on lunastanut meidän elämämme turmeluksesta.” (Hypakoe, 2.säv.)
Käännekohta pelastushistoriassa
Juhlatekstien valossa Jumalanäidin syntymä on monella tavalla pelastushistorian ja luomakunnan kohtalon käännekohta. Vanhan liiton kirous oli, ettei ihminen onnistunut missään vaiheessa täyttämään lain vaatimuksia.
Paratiisin portti pysyi kiinni, ja pelastus jäi hartaimmankin kilvoittelijan ulottumattomiin. Hengellinen työ oli vaarassa jäädä hedelmättömäksi: ”Kuka sitten voi pelastua?”. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika Jeesus Kristus muutti tämän asetelman perustavanlaatuisesti: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt.19:25). Juhlan kirkkoveisuissa todetaan: ”Meidän luontomme hedelmättömyyden aika on ohi” ja vielä ”tänään alkaa Jumalan armo hedelmällisen toimintansa…” (Avuksihuutostikiirat 6.säv.)
Kirkon jumalanpalvelustekstit eivät siis ole pelkkä ”koriste”, vaan ne johdattavat keskittyneen rukoilijan ymmärtämään juhlan merkityksen ja sanoman jo ennen papin opetuspuhetta.
Olkaamme siis vakaat Jumalansynnyttäjän syntymän juhlan jumalanpalveluksissa, jotta voisimme yhtyä katabasin sanoihin: ”Minä kuulin, oi Herra, huolenpitosi salaisuuden, minä ymmärsin tekosi ja ylistän jumaluuttasi!”
Lopuksi voidaan panna merkille, että jotkut juhlan tekstit kertovat Kristuksen Neitseestä syntymisen tähtäävän Hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseen. Näin Kristuksen pelastustyön päämäärä tulee esiin ja valmistaa kirkkokansaa samalla seuraavaan, 14. syyskuuta vietettävään Ristin ylentämisen juhlaan.