Kuuntele
– Risti on Jeesuksen valtaistuin ja kaiken keskipiste. Ainoa avain taivaaseen on ristinmuotoinen, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola avaa ristin merkitystä katolisessa perinteessä. – Jeesus pelasti meidät kuolemalla puolestamme ristillä. Siksi meidän pitää olla kiitollisia ristille. Risti on positiivinen symboli: rakkauden merkki, joka yhdistää ihmiset ja antaa toivoa sekä iloa. Se symboloi myös kuolemanjälkeistä elämää.
Myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia kutsuu ristiä kaiken keskipisteeksi:
– Ei voi olla kristinuskoa ilman ristiä: risti on kaiken A ja O. Ekumeenisessa mielessä, kaikkia kristittyjä yhdistävä tekijä on usko Kristuksen sovitustyöhön. Risti on siis pienin yhteinen nimittäjä kristittyjen kesken.
Arkkipiispa Elian mielestä Ristin ylentämisen juhlan kirkkoveisu kuvaa kauniisti ristin merkitystä:
“Risti, koko maailman suojelija
Risti, kirkon kaunistus
Risti, hallitsijain vahvistus
Risti, uskovaisten tuki
Risti, enkelten kunnia
ja pahojen henkien tuho.”
Ristin historia
Ristillä teloittaminen oli tuskallinen häpeärangaistus.
– Lääkärinä tiedän, mitä ristiin naulitseminen tarkoittaa fyysisesti, isä Raimo sanoo lisäten, että Mel Gibsonin The Passion of the Christ -elokuva (Avaa uuden sivuston) visualisoi hyvin Kristuksen kärsimyksiä. – Ei voi unohtaa, että Jeesus oli viettänyt edellisen yön vankilassa, todennäköisesti seisten. Hän oli syönyt viimeksi torstaina – viimeinen ateria oli tosiaankin viimeinen ateria! Ruoskittaessa Jeesus menetti arviolta kaksi litraa verta. Sitten hän joutui kantamaan koko ristiä, vaikka muut kantoivat yleensä vain poikkipuuta.
– Fyysisen kivun lisäksi oli psykologinen kipu: vain Johannes ja naiset jäivät ristin juurelle, muut opetuslapset lähtivät, piispa Raimo kertoo tuoden esiin Jeesuksen tunteman yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteen. – Jeesus kysyi Jumalalta, miksi olet hylännyt minut – mikä on mysteeri, onhan Jeesus itse Jumala.
Tyhjä risti ilmestyi kristilliseen kuvastoon vasta 300-luvulla. Varhaisimmat tunnetut kuvat Jeesuksesta ristillä ajoittuvat 400-luvulle. Arkkipiispa Elia selittää risti-symbolin myöhäistä käyttöönottoa alkuaikojen epävarmuustekijöillä:
– Kristuksen kuoleman jälkeen käytiin polemiikkia siitä, oliko Jeesus Messias vai ei. Tähän asiaan saatiin varmuus vuonna 325, kun uskontunnustus lyötiin lukkoon kirkolliskokouksessa. Lisäksi aiemmin kristittyjä vainottiin. Silloin he käyttivät salasymboleita, kuten kalaa.
Entä miksi kristityt alkoivat käyttää ristiä tunnuksenaan?
– Miten kuoleman symbolista tulee elämän lähde, kuinka häpeällisestä tuleekin kunniallista? Se on paradoksaalista, arkkipiispa Elia pohtii lisäten, että evankeliumeissa ja kristinuskossa on paljon tällaisia ristiriitaisia asioita.
Piispa Raimo käsittelee asiaa vertaamalla ristiä synnytykseen: siinäkin on yhtä aikaa läsnä kärsimystä ja iloa.
Erilaisia ristejä
Kristusta kaksipuisella ristillä, jalat yhdellä naulalla naulattuina kuvaavat veistoskrusifiksit edustavat läntistä perinnettä.
– Katolisessa kirkossa käytetään myös tyhjiä ristejä, isä Raimo ehättää kertomaan. – Jeesus kuvataan yleensä ristillä, koska se koskettaa. Hän on ristillä kädet auki, ikään kuin haluten halata meitä. Ristillä oleva Jeesus sanoo katsojalle: “Olen tässä, koska rakastan sinua. Mikä on sinun vastauksesi? Millä tiellä olet?”
– On hyvä nähdä Jeesus ristillä, sillä meille tekee hyvää nähdä todellinen kärsimys, piispa jatkaa. – Jeesus ymmärtää inhimillistä kärsimystä, koska hän valitsi kärsiä ihmisenä: hän valitsi syntyä luolaan, lähteä pakolaiseksi Egyptiin ja lopulta kuolla ristillä. Olen ainoa katolinen piispa koko Suomessa. Kun kuorma painaa, otan krusifiksin esiin ja pyydän: “Sun risti on painava, mun kevyt, mutta voitko auttaa?”
Risti muistuttaa myös ortodoksia Kristuksen kärsimyksestä ja synnin sekä kuoleman voittamisesta. Itäiseen perinteeseen kuuluvat kaksiulotteiset kuvakrusifiksit (eli risti-ikonit), joissa Jeesuksen jalat on naulattu erikseen kahdella naulalla, tyhjät ristit sekä erilaiset käsiristit.
– Jokaisessa alttarissa on risti-ikoni, jolla Kristus esitetään joko kuolleena tai elävänä, arkkipiispa Elia toteaa. – Minua henkilökohtaisesti puhuttelee eniten ikoni, jossa Kristus on henkensä – ei siis elämänsä – antaneena. Tällainen on esimerkiksi Kunnian Kuningas -ikoni. Tyhjä risti viittaa pääsiäiseen.
Suomen ortodoksisessa kirkossa käytetään yleensä kaksi- tai kolmepoikkipuista ristiä. Mahdollinen ylin poikkipuu kuvaa laattaa, johon Pontius Pilatus kirjoitutti kolmella kielellä “Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.
Ristin alimmalle, vinolle poikkipuulle on arkkipiispa Elian mukaan annettu eri selityksiä. Yhden mukaan poikkipuu muistuttaa siitä, että vielä viime hetkellä voi katua ja pelastua, kuten kävi toiselle Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristiinnaulituista ryöväreistä. Arkkipiispa kuitenkin korostaa sitä, että ihmisten keksimät selitykset ja tulkinnat ovat eri asia kuin teologia eli oppi.
– Ristin muodollakaan ei sinänsä ole merkitystä. Kaikenlaisia ristejä tulee kunnioittaa, arkkipiispa alleviivaa. Erimuotoiset ristit – kuten isä esipaimenen työhuoneessa olevat ruteenien risti, koptiristi ja armenialainen risti – ovat paikallisten kirkkojen traditioita. Kreikassa käytetään kaksipuista latinalaista ristiä, Georgiassa käytössä on pyhän Ninon risti. Pyhän apostoli Pietarin risti oli ylösalaisin. Arkkipiispa muistelee nähneensä Serbiassa ikonografisesti kuvattuja pietarinristejä.
Ristin kunnioittaminen
Molemmat esipaimenet kertovat, että ristiä kunnioitetaan suutelemalla, polvistumalla/kumartamalla ja tekemällä ristinmerkki, ja että syyskuun 14. päivänä vietetään Ristin löytymisen muistojuhlaa. Ristiä kunnioitetaan myös pääsiäistä edeltävällä viikolla, jolloin se nostetaan keskelle kirkkoa.
Ortodoksinen kirkko viettää lisäksi Ristinkumartamisen sunnuntaita keväällä ja Ristin esiintuomisen juhlaa syksyllä, joista jälkimmäiselle arkkipiispan oma tsasouna on pyhitetty. Katolisilla on erityinen ristin tie -traditio:
– Paaston aikana joka kirkossa on perjantaisin Via Crucis eli 14 ristiä muistuttamassa ristiinnaulitsemista edeltävistä tapahtumista, piispa Raimo selittää. – Kunkin ristin kohdalla luetaan tietty rukous rukouskirjasta. Joissain maissa Via Crucis järjestetään joka perjantai.
Risti on mukana myös arjessa.
– Kaulassa oleva risti on todiste kristittynä olosta ja rakennuksessa oleva risti symboli siitä, että kyseessä on kristitty huusholli tai kirkko, arkkipiispa Elia summaa.
– Jokaisessa katolisessa kodissa on krusifiksi, piispa Raimo mainitsee. – Krusifiksia voi pitää myös kaulassa tai taskussa. Se ei ole mikään amuletti, vaan se muistuttaa, että Jeesus on pelastanut meidät ja että me olemme Jumalan lapsia.
Ristinmerkki
– Päivä alkaa ristinmerkillä ja päivä päättyy ristinmerkkiin. Näin Jumala pysyy mielessä ja tulee annettua kiitos Jumalalle, arkkipiispa Elia opettaa. – Koska vain voi tehdä ristinmerkin, rukoilla ja turvata Jumalan apuun. Ortodoksi saattaa tehdä ristinmerkin aina kun näkee ristin. Eräskin henkilön teki ristinmerkin jopa nähdessään puhelinlinjojen muodostavan ristin.
Ristinmerkin tekemisestä kirjoitti jo 100- ja 200-lukujen taitteessa elänyt kirkkoisä Tertullianus. Itäisen perinteen mukaisessa tavassa tehdä ristinmerkki kolme yhteen liitettyä sormea muistuttavat kolmiyhteisestä Jumalasta ja kaksi kämmentä vasten olevaa sormea Kristuksen kahdesta luonnosta.
Katolilaiset tekevät ristinmerkin avoimella kämmenellä (mikä symboloi Kristuksen viittä haavaa) ja vasemmalta oikealle. Ristinmerkkiin kuuluu rukous: “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Yhteistä molemmille kirkoille on sekin, että ristinmerkkiä käytetään myös toisten ihmisten siunaamiseen.
– Itseäni liikuttaa se hetki, kun tulen kirkkoon ja alan siunata ihmisiä ristinmerkillä, piispa Raimo toteaa. – Sen hetken kauneus nostaa kyyneleet silmiin.
Pääkuvassa vasemmalla on Suomessa ortodoksiseksi ristiksi mielletty slaavilainen risti ja krusifiksi.
Teksti on julkaistu ensi kertaa painetun Aamun Koiton numerossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan ensijulkaisun jälkeen myös verkkolehden lukijoiden saataville.
