Ajassa

Pyhä Maria Jerusalemilainen oli äiti, jonka kodissa alkuseurakunta kokoontui

Joidenkin perimätietojen mukaan ylösnoussut Kristus ilmestyi apostoleille Marian kodissa, ja myös Pyhän Hengen vuodattaminen tapahtui siellä.
07.05.2021 - 04:03 | Teksti: Karoliina Maria Schauman | Kuva: Jenni Sundkvist
Piirros_Pyhästä_Maria_Jerusalemilaisesta

Harvoin kuultu Markuksen liturgia radioitiin pyhän Markuksen muistopäivänä 25.huhtikuuta. Maria oli apostoli Markuksen äiti, ja ensimmäiset kristityt kokoontuivat heidän kodissaan Jerusalemissa. Marian muistoa vietetään samana päivänä kuin kahdentoista pyhän apostolin juhlaa. Hänet mainitaan myös apostoli Barnabaksen tädiksi.

Alkuseurakunta kokoontui useammassa paikassa: apostolit rukoilivat Jerusalemin temppelissä ennen sen hävitystä, ja kristityt kokoontuivat ja rukoilivat todennäköisesti myös pyhän haudan luona. Alkukirkon pyhät tekstit olivat osa yhteistä rukouselämää, ja luontevasti voi ajatella, että evankeliumitekstejäkin on syntynyt muistiinpanoista, joita kirjoitettiin jumalanpalveluksia varten.

Pietari oli jäädä portin taakse

Yksi näistä kokoontumispaikoista oli leskeksi jääneen Marian koti. Apostolien teoissa kerrotaan, että seurakunta rukoili apostoli Pietarin puolesta, kun tämä oli vangittu. Marian talo oli se paikka, jonne apostoli Pietari suuntasi vapauduttuaan ihmeellisesti vankilasta.

Kirjoitusten mukaan talossa oli silloin paljon väkeä rukoilemassa, ja niinpä apostoli saikin kolkuttaa kolkuttamistaan. Palvelustyttö Rode tunnisti Pietarin äänen ja ilahtui niin, että portti jäikin avaamatta, kun hän ryntäsi sisään kertomaan, kuka oli portilla.

Pietari pyysi talossa olevia ilmoittamaan Jaakobille ja muille veljille, miten Jumala oli tuonut hänet ulos vankilasta, ja lähti toiseen paikkaan. (Ap.t. 12:5, 12–17) Ilmeisesti kristityt kokoontuivat useissa paikoissa, ja tieto kulki heidän keskuudessaan ihmiseltä toiselle.

Marian elämäkerran mukaan hänen suuressa kodissaan kokoontui jopa toistasataa henkeä – heidän joukossaan kaksitoista apostolia, seitsemänkymmenen apostolin joukko, Herran veli Jaakob sekä mirhantuojanaiset. Joidenkin perimätietojen mukaan ylösnoussut Kristus ilmestyi apostoleille tässä talossa, ja myös Pyhän Hengen vuodattaminen tapahtui Marian kodissa.

On myös traditioita, joiden mukaan kyseessä saattaisi olla sama talo, jonka yläkerran huoneessa asetettiin ehtoollinen. Talon oletetulla paikalla Jerusalemissa on nykyisin syyrialaisortodoksinen pyhän Markuksen luostari.

Koti ja sydän avoinna

Joka tapauksessa Marian koti oli Jerusalemin kristityille turvan ja suojan paikka, elämäkerran mukaan ”pyhä Siion, kaikkien kirkkojen äiti”. Samalla Maria edustaa kaikkia niitä äitejä ja lukuisia muitakin, jotka avasivat kotinsa ja sydämensä ja asettivat elämänsä alttiiksi ottaessaan vastaan kirkon johtajia ja muita kristittyjä.

Toinen äiti, josta on säilynyt tieto ensimmäisten kristittyjen ajalta, on apostoli Paavalin mainitsema Rufuksen äiti. Kirjeessään roomalaisille pyhä apostoli sanoo, että tämä on kuin äiti hänellekin.

Maria Jerusalemilaisesta ei tiedetä paljoa. Elämäkerran mukaan Maria kuoli Kyproksella, jonne hän oli matkannut poikansa apostoli Markuksen mukana. Hänen sukunsa oli myös luultavasti sieltä kotoisin.

Kirkolla on monia pyhiä, joista ei ole säilynyt tarkkaa tietoa tai joista tiedetään vain vähän. Vähäinen tieto heidän elämästään ei mitenkään vähennä heidän pyhyytensä kunnioitusta. 

Jopa täysin tuntemattomia pyhiä kunnioitetaan kirkossa. Nyt jo edesmennyt Lintulan luostarin nunna Kristoduli toteaakin kirjassaan Hiljaisuuden kosketus kirkon tuntemattomiin pyhiin liittyen, että hän on varma, että heidän joukossaan on varsin paljon äitejä. Tuntemattomien pyhien muistoa juhlitaan yhdessä tunnettujen kanssa kaikkien pyhien sunnuntaina heti helluntain jälkeen.

Pyhä Maria Jerusalemilainen, apostolien seurakunnan kotisi suojiin ottanut, rukoile puolestamme!

Lähteet:
Synaksarion-sarja
Nunna Kristoduli: Hiljaisuuden kosketus. Minerva 2012, 148.
Munkki Serafim: Kultainen Jerusalem. Jerusalemin idea juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa. Helsinki: Kirjapaja 2008, 180–185.