Sunnuntaina 16. tammikuuta 2022 Uspenskin katedraalissa toimitettavaan arkkimandriitta Sergein (Rajapolvi) piispaksi vihkimiseen on kutsuttu vieraita myös naapurimaista. On tapana, että piispanvihkimykseen saapuu ortodoksipiispoja myös ulkomailta. Näin siksi, että yksi piispan keskeisimmistä tehtävistä on ilmentää Kirkon ykseyttä muun muassa toimittamalla eukaristiaa yhdessä muidenkin maiden ortodoksipiispojen kanssa. Tällä hetkellä koronapandemia kuitenkin asettaa omat rajoituksensa.
Jotta piispaksi vihkiminen olisi kanonisesti pätevä, vähintään kahden piispan on toimitettava vihkimys. Tulevassa piispanvihkimyksessä ovat läsnä Suomen toimessa olevat piispat, eli Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Oulun metropoliitta Elia. Alun perin vihkimyksessä oli määrä olla läsnä esimerkiksi Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Kleopas, joka on estynyt sairastumisen vuoksi, sekä Kronstadtin piispa Nazari. Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos nimesi edustajakseen rovasti Madis Pallin.
Ulkomaalaisten piispojen läsnäolo, esirukous ja osallistuminen piispaksi vihkimiseen lujittavat kansallisten ortodoksikirkkojen yhteyttä. Lisäksi tämä kaikki julistaa myös muille Kristuksen kirkon yhteyttä. Näin ollen piispavieraat naapurimaista ovat erityisen tervetulleita monistakin eri syistä.
Koronapandemian vuoksi katedraaliin on rajattu pääsy. Tapahtumia voi kuitenkin seurata suorana verkkolähetyksenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube -kanavalta. Lisäksi Yleisradio radioi koko palveluksen, jonka ensimmäinen tunti kuullaan radiojumalanpalveluksen normaalilla lähetyspaikalla klo 11–12, mutta koko palvelus on kuunneltavissa Yle Areenan kautta.
Näin piispaksi vihkiminen etenee
1. Kotkamatolle – mutta vasta pyrstön päälle.
Ennen liturgian alkamista täydellisiin jumalanpalveluspukuihin puetut piispat ja papisto siirtyvät alttarista keskelle kirkkoa tavanomaisessa järjestyksessä kuoron laulaessa piispan vastaanottoveisua. Vihittävä, eli edellisenä iltana piispaksi kanonisesti nimitetty arkkimandriitta Sergei jää alttaripöydän vasemmalle puolelle alttariin.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen ja ylidiakoni tulevat piispojen eteen, tekevät ristinmerkin alttariin päin, kumartavat piispoille ja ottavat siunauksen jokaiselta piispalta. Tämän jälkeen he menevät sivuovista alttariin, suutelevat pyhää pöytää ja kumartavat piispoille sekä piispan palvelustehtävään nimitetylle. Sitten he kehottavat vihittävää asettumaan keskelleen pyhän pöydän eteen.
Vihittävällä on kädessään oikean uskon tunnustus ja lupaukset. Sitten seuraa kaksi kumarrusta, ja kolmas tehdään maahan asti. Kaikki kumartavat piispoille, ja kulkevat sitten pyhien ovien kautta keskelle kirkkoa. Vihittävä kumartaa piispoille ja astuu kotkamaton reunalle, tarkkaan ottaen kotkan pyrstön päälle. Mattoon on kuvattu kaupungin yläpuolella leijuva kotka. Tällaista kotkamattoa on käytetty ortodoksisissa jumalanpalveluksissa ainakin 1200-luvulta asti siellä, missä piispa palveluksen aikana seisoo.
2. Uskoa koetellaan moneen kertaan.
Aluksi ylidiakoni lausuu vihittävän vasemmalla puolella:
”Piispaksi valittu ja palvelutehtävään nimitetty, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei tuodaan vihittäväksi Haminan piispaksi, palvelemaan kirkkomme apulaispiispana”.
Arkkipiispa Leo esittää vihittävälle perinteisen kysymyksen: ”Mitä varten olet tullut tänne, ja mitä anot meidän nöyryydeltämme?” Tähän arkkimandriitta Sergei vastaa: ”Anon teiltä, korkeasti pyhitetyt esipaimenet, piispaksi vihkimisen armoa kättenne päälle panemisen kautta.”
Arkkipiispa Leo kehottaa vihittävää ilmaisemaan uskonsa läsnä olevien piispojen ja koko kirkkokansan edessä. Tämä tapahtuu lukemalla ääneen nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen (vv. 381-451).
Arkkipiispa siunaa vihittävän, minkä jälkeen hänet saatetaan tällä kertaa keskelle kotkamattoa. Tämä kuvaa piispaksi nimitetyn varttumista ja valmiutta opettaa uskoa virheettömästi, samoin kuin kykyä kantaa vastuuta Kristuksen kirkosta.
Ylidiakoni lausuu toistamiseen: ”Piispaksi valittu ja palvelutehtävään nimitetty, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei tuodaan vihittäväksi Haminan piispaksi palvelemaan kirkkomme apulaispiispana.”
Nyt vihittävän tulee perustella äsken luettua uskontunnustusta tarkemmin uskoaan kolmiyhteiseen Jumalaan sekä Jumalan Pojan ja Sanan ihmiseksi tulemiseen ja ilmaista uskonsa olevan oikea.
Arkkipiispa Leo kehottaa: ”Ilmoita meille vielä laajemmin, kuinka tunnustat uskosi tutkimattoman Jumaluuden kolmen persoonan ominaisuuksiin sekä Jumalan persoonallisen Pojan ja Sanan ihmiseksi tulemiseen.”
Vastaukseksi arkkimandriitta Sergei vakuuttaa uskonsa olevan ortodoksisen kirkon opin mukainen, ja samalla hän irtisanoutuu keskeisimmistä harhaopeista:
”Uskon ja julistan, että Kristus ihmiseksi tulemisensa jälkeen on yksi ja sama kahdessa tahdossa ja luonnossa, säilyttäen sen, mikä oli niissä ja niistä lähti. Tästä johtuen minä kunnioitan kahta tahtoa, kummankin luonnon omaa tahtoa kummankin säilyttäessä oman toimintansa. Kumarran suhteessa esikuviin, en palvoen, itse Kristuksen, puhtaimman Jumaläidin ja kaikkien pyhien jumalallisia ja kunnioitettavia ikoneja, ja siirrän niille osoittamani kunnioituksen niiden esikuviin. Toisin ajattelevat minä väärinajattelevina hylkään. Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle. Meidän Valtiattarestamme Jumalansynnyttäjästä Mariasta minä erityisesti ja totisesti tunnustan, että hän on synnyttänyt lihassa Kristuksen, meidän Jumalamme, yhden Kolminaisuudesta. Olkoon hän minun auttajani, suojani ja puolustukseni kaikkina elämäni päivinä. Amen”.
Arkkipiispa siunaa piispakandidaatin jälleen kerran. Nyt vihittävä saatetaan eteenpäin kotkamatolla, tällä kertaa kotkan pään kohdalle. Tämä kuvaa piispakandidaatin etenemistä kohti vihkimystä siten, että nyt hänen uskotaan olevan tarkkasilmäinen uskon asioissa – kuin kotka.
3. Uskon koettelemisen kolmas vaihe alkaa. Arkkipiispa Leo pyytää vihittävää kertomaan valmiudestaan vaalia Kirkon perinnettä. Tällöin arkkimandriitta Sergei antaa lupauksen noudattaa ja vaalia kaikkia pyhien apostolien ja pyhien kirkkoisien sääntöjä sekä Kirkon perimäoppeja ja säädöksiä sekä olla kuuliainen kirkon hallinnolle.
Ylidiakoni lausuu kolmatta kertaa: ”Piispaksi valittu ja palvelutehtävään nimitetty, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei tuodaan vihittäväksi Haminan piispaksi palvelemaan kirkkomme apulaispiispana.”
Arkkipiispa kehottaa taas: ”Ilmoita meille vieläkin, missä arvossa pidät pyhien apostolien ja pyhien kirkkoisien sääntöjä sekä Kirkon perimäoppeja ja säädöksiä.”
Piispakandidaatti antaa lupaukset uskollisuudesta Kirkon traditiolle, pyhien isien perinnölle sekä kuuliaisuudesta kirkon hallinnolle:
”Pyhän uskontunnustukseni lisäksi lupaan pitää ja täyttää pyhien apostolien ja seitsemän yleisen kirkolliskokouksen sekä jumalisten paikallisten kokousten kanonit, kuin myös pyhien kirkkoisien säännöt. Kaiken sen, minkä ne ovat hyväksyneet, hyväksyn minäkin, ja minkä ne ovat hylänneet, hylkään minäkin. Vielä lupaan muuttamattomina säilyttää katolisen itämaisen ortodoksisen Kirkon perinnäistavat, asetukset ja kaikki säännöt. Lupaan koko elinaikani säilyttää ja lujasti ylläpitää Kirkon rauhaa sekä olla millään tavoin väittämättä mitään ortodoksista katolista itämaista kristillistä uskonkappaletta vastaan. Lupaan aina olla kuuliainen, sekä olla kaikessa yksimielinen veljieni, pyhitettyjen piispojen, kanssa ja menetellä heidän kanssaan jumalallisen lain sekä pyhien apostolien ja pyhien isien sääntöjen mukaisesti. Lupaan koko sielullani rakastaa heitä hengellisellä rakkaudella ja kunnioittaa heitä veljinäni. Lupaan Jumalan pelossa sekä Jumalalle otollisella tavalla ohjata ja ahkerasti opettaa minulle uskottua hengellistä laumaa sekä hartaalla huolellisuudella varjella sitä kaikista harhaopeista. Vielä vakuutan, etten tule tähän palvelukseen lupaamalla tai antamalla kultaa tai hopeaa, vaan tulen ilman mitään lahjomista, yksinomaan Suomen pyhän autonomisen ortodoksisen kirkon piispojen ja kirkolliskokouksen valitsemana. Lisäksi lupaan olla tekemättä voimakkaiden ihmisten tai kansanjoukon pakotuksesta mitään sellaista, mikä on ristiriidassa jumalallisten pyhien sääntöjen kanssa, vaikkapa minulta sitä kuoleman uhkauksinkin vaadittaisiin. Lupaan, etten tule toimittamaan liturgiapalveluksia enkä mitään pyhiä menoja ilman asianomaisen piispan lupaa, samoin en tule kätteni päälle panemisen kautta vihkimään pappia enkä diakonia enkä mitään muuta kirkonpalvelijaa ilman asianomaisen piispan lupakirjaa. Lupaan käydä apostolien tavan mukaan katsomassa minulle kulloinkin uskottua hengellistä paimenaluettani ja tarkastaa, kuinka uskovaiset ja varsinkin sielunpaimenet pysyvät uskossa ja harrastavat hyviä tekoja. Lupaan ahkerasti valvoa, opettaa ja varoittaa, etteivät lahkolaisuus, taikausko ja harhaopit pääsisi leviämään ja etteivät kristillistä hurskautta ja siveyttä loukkaavat tavat pääisi vahingoittamaan kristillistä elämää. Niitä, jotka Pyhää Kirkkoa vastustavat, lupaan kohdella harkinnalla ja sävyisästi, sillä apostoli Paavalin sanojen mukaan ”Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden”. (2. Tim. 2:24–25). Vielä noudattaen Herran käskyä: ”Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu”, lupaan olla Suomen Tasavallan uskollisena ja hyvänä kansalaisena. Kaiken tämän, minkä olen tänään luvannut, lupaan noudattaa tulevien hyvyyksien tähden aina viimeiseen hengenvetooni asti. Olkoon sydänten tuntija Jumala lupauksieni todistaja. Totisessa ja ahkerassa hallinnossa ja toiminnassa olkoon itse Vapahtajamme Jeesus Kristus auttajani, ja hänelle ynnä Isälle ja Pyhälle Hengelle olkoon ylistys ja valta, kunnia ja palvelus nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen”.
Näin arkkimandriitta Sergei tunnustaa uskonsa, kertoo teologisista näkemyksistään ja vakaumuksestaan, vakuuttaa uskollisuutta Kirkon johdolle sekä antaa lupauksen puolustaa ja vaalia ortodoksisen kirkon perinnettä.
Arkkipiispa Leo siunaa hänet lausuen: ”Pyhän Hengen armo, meidän nöyryytemme kautta tekee sinut piispaksi valittu, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei, Haminan piispaksi palvelemaan kirkkomme apulaispiispana. Vihittävä kumartaa piispoille.”
Ylidiakonin saattamana piispakandidaatti menee piispojen luo, antaa arkkipiispalle allekirjoitetun lupauskirjansa ja suutelee piispojen oikeaa kättä. Sitten hän kumartaa heille kaikille arkkipiispan lausuessa: ”Kaikkein pyhimmän Pyhän Hengen armo olkoon kanssasi.”
4. Toimitus päättyy.
Ylidiakoni julistaaa pitkän iän toivotuksen, jonka piispaksi nimitetty arkkimandriitta Sergei kuuntelee piispallisella kotkamatolla seisten, kasvot alttariin päin.
Pitkän iän toivotusta piispoille laulettaessa (ensimmäinen kerta) vihittävä kumartaa piispoille. Laulettaessa piispaksi vihittävälle (kolmas kerta), hän kumartaa läsnä olevalle seurakunnalle eri suuntiin, minkä jälkeen vihittävä saattajineen menee alttariin. Vihittävä saatetaan kotkamatolle pyhän pöydän oikealle puolelle.
5. Liturgia alkaa.
Tämän jälkeen alkaa jumalallinen liturgia, jonka toimittaa korkeasti pyhitetty Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, palvelukseen osallistuvien piispojen ja papiston avustamana. Liturgian alettua ja Pyhä Jumala -veisun päätyttyä ylidiakoni ilmoittaa solealta: ”Olkaamme vakaat! Alkaa pyhä kheirotonia (kirjaimellisesti ”käsien päälle pano”), piispaksi vihkimisen sakramentti.”
Kirkkoherra ottaa pyhältä pöydältä ison evankeliumikirjan ja panee sen sijalle pienen. Sitten he ylidiakonin kanssa asettuvat vihittävän kahden puolen. Arkkipiispalle kumarrettuaan he saattavat vihittävän pohjoisoven kautta pyhien ovien eteen. Kaksi vanhinta piispaa ottavat vihittävän vastaan. Vihittävä ottaa päästään klobukin, rukoilee kolmesti pyhän pöydän edessä ja suutelee sitä sekä painaa päänsä käsiä vasten ilmaisten suostumustaan Jumalan tahtoon.
Piispat ympäröivät vihittävän ja kannattelevat evankeliumikirjaa tämän pään päällä – ikään kuin Herran kättä, joka korottaa vihittävän, mutta alistaa hänet samalla evankeliumissa julistetun Kristuksen lain alle.
Arkkipiispa Leo lukee arkkimandriitta Sergeille piispaksi vihkimisen rukouksen kolmesti, siunaten vihittävän pään ristimerkillä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen:
”Jumalallinen armo, joka aina heikot parantaa ja puutteelliset täydelliseksi tekee, asettaa kättemme päälle panemisen kautta Sinut, Jumalalle rakas ja valittu arkkimandriitta Sergei, piispaksi palvelemaan Jumalan varjeleman Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan apulaispiispana. Rukoilkaamme hänen puolestansa, että hänen päällensä tulisi kaikkein Pyhimmän Hengen armo.”
Alttarissa papisto laulaa kolmesti ”Herra armahda”, ja kirkkokuoro laulaa ”Kyrie eleison” hyvin hitaasti ja hiljaa, kunnes arkkipiispa Leo lukee kaksi salaista rukousta loppuun.
Tässä kohti muut vihkimykseen osallistuvat piispat kannattavat evankeliumikirjaa vasemmalla kädellä ja panevat oikean kätensä vihittävän pään päälle. Kaikkein alimpana on vanhimman vihkivän piispan, eli arkkipiispan, käsi.
Raamatussa käsien päälle paneminen on ikivanha Jumalan armon välittämisen eli siunauksen ja valtuuttamisen muoto. Näin Jaakob siunasi poikansa Jaakobin jälkeläisiä Vanhassa testamentissa (1.Moos.48:15). Käsien päälle panemisen kautta leeviläiset ja vanhatestamentilliset papit saivat oikeutensa toimia Jumalan temppelissä ja sen yhteydessä. (4.Moos.8:10) Myös apostolit tekivät muita osallisiksi Pyhän Hengen lahjoista panemalla kätensä uskovien päälle. (Ap.teot 8:17, Ap.teot 13:3)
Arkkipiispa Leo rukoilee tulevalle piispa Sergeille muun muassa vahvistusta Pyhältä Hengeltä, piispuuden nuhteettomuutta, sen kaunistamista kaikella arvokkuudella, pyhyyttä sekä kelvollisuutta Jumalan silmissä anomaan Jumalalta sitä, mikä on kansalle pelastukseksi niin, että Jumala kuulisi häntä.
Rukouksissaan arkkipiispa toivoo uuden piispan tulevan Kristuksen, totisen Paimenen, esikuvan seuraajaksi sekä anoo Jumalaa tekemään vihittävän piispan ”sokeain tiennäyttäjäksi, pimeydessä olevien valoksi, ymmärtämättömien kasvattajaksi, pienokaisten opettajaksi, maailmassa loistavaksi tähdeksi, jotta hän ohjattuaan hänelle tässä elämässä uskottuja sieluja astuisi häpeään joutumatta tuomioistuimesi eteen ja ottaisi vastaan suuren palkan, jonka olet valmistanut evankeliumisi julistuksen hyväksi kilvoitelleille.”
Arkkipiispa panee evankeliumikirjan pyhälle pöydälle. Vihittävä nousee, ja häneltä riisutaan feloni ja papinristi. Sitten vihittävä ottaa diakoneilta sakkoksen ja suutelee siinä olevaa ristiä. Saatuaan arkkipiispalta siunauksen hän suutelee jokaisen vihkijäpiispan oikeaa kättä arvojärjestyksen mukaan.
Vastavihitty pukeutuu hiljaisuudessa sakkokseen, joka korvaa papin felonin. Vasta piispan omoforia vihitylle asettaen arkkipiispa toteaa: ”Aksios!” (arvollinen, kelvollinen, otollinen)
Omofori on vanha piispallinen jumalanpalveluspuvun osa, joka samalla on ortodoksisen piispan tunnus. Sen symboliikka ulottuu Kristuksen varhaiskristilliseen ikonografiaan hyvänä paimenena, jossa hän kantaa hartioillaan kadonnutta lammasta. Näin piispan oletetaan kantavan vastuun niin kirkosta kuin jokaisesta eksyneestä laumansa jäsenestä. Omofori on vastaavanlainen liturginen jumalanpalvelusasu kuin epitrakiili ortodoksipapille (vrt. stola läntisessä kristillisessä perinteessä) tai orari ortodoksidiakonille.
Papisto yhtyy arkkipiispan toteamukseen laulamalla ”Aksios!” yhden kerran, minkä jälkeen kuoro julistaa kahdesti saman koko kirkkokansan puolesta. Vastavihitty laittaa kaulaansa panagian ja koruristin sekä päähän mitran. Panagia eli kaulassa kannettava Jumalanäidin ikoni riippuu piispalla rinnan päällä joko yksinään tai kaularistin kanssa. Piispat tervehtivät vihittyä poskisuudelmalla ja asettuvat sitten istuimilleen alttariin.
Näin arkkimandriitta Sergei on vihitty Haminan piispaksi ja Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi. Kun vastavihitty on pukeutunut piispallisiin vaatteisiin, kuoro laulaa ”Pyhä Jumala”, minkä jälkeen liturgia jatkuu normaaliin tapaan.
Hartauden ektenian päätteeksi Korkeasti siunattu Haminan piispa Sergei lukee rukouksen ja lausuu loppusiunauksen.
Suuressa saatossa vastavihitty ottaa vastaan ehtoollismaljan lausuen: ”Muistakoon Herra Jumala valtakunnassaan korkeasti pyhitettyä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leoa, sekä kaikkia kristittyjä, nyt aina ja iankaikkisesti.”
Saaton jälkeen vihitty siunaa dikirillä ja trikirillä. Nämä piispalliset kyntteliköt symboloivat Kristuksen kahta olemusta ja Pyhän Kolminaisuuden kolmea persoonaa. Vihitty jakaa papistolle Kristuksen veren.
Ehtoollisen jälkeen vastavihitty lausuu myös siunauksen: ”Pelasta, Jumala, Sinun kansasi…” siunaten kirkkokansaa jälleen dikirillä ja trikirillä.
Liturgian päätyttyä loppusiunaukseen piispat ja papisto riisuvat jumalanpalveluspukunsa. Arkkipiispa Leo ojentaa siunaten vastavihitylle piispa Sergeille piispallisen alusviitan, panagian, mantian, johon on kirjailtu vastavihityn piispan nimikirjaimet, klobukin ja rukousnauhan.
Lopuksi piispat ja papit tulevat alttarihuoneesta solealle. Alidiakoni tuo arkkipiispalle piispansauvan, ja kirkkoherra ja ylidiakoni saattavat vastavihityn Haminan piispan kotkamatolle. Kuoron laulaessa pitkän iän toivotuksia vastavihitty Haminan piispa Sergei siunaa kirkkokansaansa kaikille ilmansuunnille.
Juuret apostolisessa perinteessä
Ortodoksisessa kirkossa kaikki pappeuden eri asteisiin vihittävät (diakoniksi, papiksi ja piispaksi) vihitään aina liturgiassa, mutta sen eri vaiheessa. Se, mihin liturgian vaiheeseen kukin vihkiminen sijoittuu, kertoo vihittävän palvelutehtävästä Kirkossa.
Apostolien teoissa (6:1-6) kerrotaan, että ensimmäiset diakonit asetettiin tehtäväänsä avustamaan apostoleja muun muassa avustusten jakamisessa. Diakonin tehtävä kirkossa ja jumalanpalveluksessa on siis avustava. Näin ollen diakoniksi vihitään eukaristian jälkeen – eli juuri ennen kuin hänen varsinainen tehtävänsä, eli ehtoollisen jakaminen alkaa.
Pappi vihitään ennen eukaristian toimittamista, koska sakramenttien toimittaminen piispan siunauksella on papin keskeisin tehtävä. Vihkimysliturgiassaan vastavihitty pappi osallistuu heti kiitosuhrin toimittamiseen.
Piispa taas vihitään liturgian alkuvaiheessa, eli ennen apostolin lähetyskirjeiden ja evankeliumin lukemista. Näin siksi, että piispa jatkaa apostolista tehtävää julistamalla evankeliumia, opettamalla ja valvomalla uskon puhtautta.
Se, että piispaksi vihkiminen tapahtuu liturgiassa ennen papiksi ja diakoniksi vihkimistä, osoittaa myös piispuuden olevan ylin pappeusaste: ortodoksisessa kirkossa vain piispa voi vihkiä pappeja ja diakoneita, ei toisin päin.
Kuvituskuva ylhäällä: Haminan piispa Sergein valkoinen mitra kuvattuna Uspenskin katedraalissa. Kuva: Vladimir Sokratilin
Juttun muokattu 15.1.2022 klo 21:47 vaihtamalla tuore pääkuva.