Mirhantuojanaiset olivat Kristuksen ristin juurella Golgatalla, ja he saivat kunnian kuulla ensimmäisinä ilosanoman Hänen ylösnousemuksestaan. Tuon ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli poikkeuksellista, että naisista tuli Jumalan työn keskeisen tapahtuman todistajia ja julistajia.
Pääsiäiskaudella kirkko muistelee Jeesuksen Kristuksen todistajia – muun muassa naisia, jotka osoittivat uskollisuutta Jeesukselle ristinkuolemaan saakka. Mirhantuojia muistellaan erityisesti 23. huhtikuuta Mirhantuojien ja vanhurskaan Joosefin sunnuntaina.
Erilaiset näkökulmat naisen asemaan
Kristus oli syntynyt ja opettanut Rooman miehittämillä, Jumalan valitun kansan asuttamilla alueilla Israelissa. Tuolloin yhteiskunnassa olivat näkyvissä niin juutalaiset kuin hellenistiset vaikutteet. Naisen asema määräytyi molempien – sekä raamatullisen että pakanallisen – arvojärjestelmien mukaan. Kuitenkin raamatullinen käsitys naisen olemuksesta ja siten myös naisen tehtävästä yhteiskunnassa poikkeaa merkittävästi hellenistisestä.
Antiikin ajan kreikkalaiset ja myöhemmin roomalaiset uskoivat, että sukupuolten synnyn takana on jumalten pelko. Jumalat repivät androgyynijättiläisiä kahdeksi osaksi, mieheksi ja naiseksi, estääkseen heitä kapinoimasta jumalia vastaan. Näin syntyi polarisoitunut miehen ja naisen ”kilpailuasetelma”.
Sen sijaan Raamatussa Jumala luo naisen rakkaudesta ihmistä kohtaan: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen. Näin ollen miehen ja naisen keskinäinen suhde ei ollut alun perin negatiivisesti latautunut, vaan toisiaan täydentävä.
Syntiinlankeemus rikkoi tämän alkuperäisen suunnitelman. Nainen alistettiin miehelle rangaistukseksi siitä, että hän houkutteli miehen syntiselle polulle.
Hellenistisessä yhteiskunnassa nainen oli miltei täydellisesti alistettu miehen valtaan: naisilla ei ollut ääni-, perimis- tai omistusoikeutta, eivätkä naiset saaneet puolustautua oikeudessa. Koko elinkaarensa aikana kreikkalainen tai roomalainen nainen oli alistettu joko isälleen, miehelleen, veljelleen tai pojalleen.
Raamatullinen asema oli parempi
Raamatullisessa yhteiskunnassa naisen asema oli parempi, muttei silti tasa-arvoinen miehen kanssa. Tytär sai periä isänsä, jos hänellä ei ollut veljiä (4. Moos. 27). Naisella oli myös oikeus mielipiteensä perhepiirissä (1. Moos. 21:12). Silti naisella ei ollut oikeutta valita aviomiestään eikä anoa avioeroa. Vaikka Raamatussa mainitaan kuningattaria ja naisprofeettoja, heidän mahdollisuutensa esiintyä julkisissa tehtävissä olivat varsin rajallisia. Mooseksen sisaren Mirjamin yritys kyseenalaistaa veljensä asema ja auktoriteetti päättyi Jumalan rangaistukseen (4.Moos. 12).
Utilitaristinen suhtautuminen naiseen hellenistisessä yhteiskunnassa ilmenee siinä, että naisen velvollisuudeksi katsottiin miehen miellyttäminen ja myötäileminen. Kristuksen aikaisessa juutalaisessa yhteiskunnassa nainen nähtiin ensisijaisesti miehensä ja perheensä palvelijana. Juuri tällaisen käsityksen ”täydellisestä naisesta” Jeesus kyseenalaisti vieraillessaan Martan ja Marian luona, kun Hän ohjeisti uutterasti vieraita palvellutta Marttaa: ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista… vain yksin on tarpeen.” (Luuk. 10:41-42)
Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen mirhantuojanaisista tuli ”uuden naisen” esikuvia Kristuksen kirkon rakentamisessa.
Naiset seurasivat Herraa hautaan saakka – ja sen jälkeen
Kristinuskon ydin on Kristuksen ylösnousemus. Usko ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään ovat antaneet kristityille voimaa kestää vainot, säilyttää identiteettinsä vihamielisessä ympäristössä, todistaa rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan kautta aikojen – ja tätä kaikkea inhimillisesti katsottuna epätoivoisissa tilanteissa.
Siksi Kristuksen ylösnousemuksen todistajien sanalla on ratkaiseva merkitys siinä, että kristinusko puhuttelee ihmistä ja saa aikaan arjen ihmeitä tänäkin päivänä.
On merkillepantavaa, että todistaminen ylösnousseesta Herrasta annettiin juuri naisten tehtäväksi; niiden, jotka seurasivat Jeesusta Hänen ristinsä juurelle ja hautaan asti. Naisten todistus sai kirjaimellisesti liikkeelle muutkin Herran opetuslapset, kuten Johanneksen ja Pietarin, joka kiiruhtivat itsekin Herran haudalle varmistuakseen siitä, että hauta oli tyhjä, kuten naiset olivat kertoneet.
Apostolit hämmennyksen vallassa
Jeesuksen pidättäminen, ristinkuolema ja hautaaminen tapahtuivat niin yllättäen, että apostolit joutuivat suuren hämmennyksen valtaan. Hämmennys ja ilmeinen pelko hajottivat opetuslasten joukon. Heistä jokainen sai käydä oman kärsimystiensä ilman Opettajaa: toiset sisimmässään, toiset taas – kuten Herransa kieltänyt apostoli Pietari – myös julkisesti, muiden edessä.
Lähestyvän pääsiäisjuhlan ja sapattilevon vuoksi Jeesusta ei pystytty edes hautaamaan kaikkia perinteisiä tapoja noudattaen. Kaoottisessa tilanteessa juuri naiset ryhdistäytyivät ensimmäisinä ja lähtivät matkaan osoittaakseen vainajalle kunnioitusta ja rakkautta juutalaisten tapojen mukaisesti.
Juhlan päätyttyä, ”viikon ensimmäisenä päivänä”, naiset olivat viemässä Kristuksen haudalle hyväntuoksuisia öljyjä voidellakseen Hänen ruumiinsa vanhan tavan mukaan. Mirhantuojanaisten järkytys näkyi muun muassa siinä, että he eivät tienneet, kuka vieritti suuren kiven pois Kristuksen haudan ovelta.
Ketkä kuuluvat mirhantuojiin?
Evankelistat kertovat eri tavalla mirhantuojanaisten kokoonpanosta. Tämä poikkeama selittyy siitä, ettei yksikään apostoleista ollut heidän mukanaan. Naisten kertoma tallennettiin heiltä kuultuna ja vasta tietyn ajan päästä.
Kuitenkaan apostolien kertomukset eivät ole ristiriidassa keskenään, sillä nimeltä mainittujen naisten lisäksi niissä viitataan aina myös ”muiden” naisten olleen läsnä joukossa, joka kulki Herran haudalle: ”Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan.” (Luuk.24:10). Evankelistat kertovat myös Magdalan Marian ja ylösnousseen Kristuksen kohtaamisesta toisistaan poikkeavalla tavalla.
Kirkon perinteessä juuri Magdalan Mariaa alettiin kutsua naisista ensimmäisenä apostolienvertaiseksi, eli eläessään apostolista tehtävää suorittaneeksi ja siten pelastuksensa saavuttaneeksi.
Kirkon perimätiedon mukaan Magdalan Maria seurasi Jumalanäitiä ja Johannes Teologia Efesokseen, minkä lisäksi hän apostoli Paavalin todistuksen mukaan opetti Roomassa (Room.16:6). Tähän mainintaan liittyy vanha kertomus Magdalan Marian todistuksesta Kristuksen ylösnousemuksesta keisari Tiberiuksen edessä. Kertomuksen mukaan keisari olisi torjunut ilosanoman Kristuksen ylösnousemuksesta toteamalla, että se on yhtä uskottava kuin se, että kananmuna muuttuisi punaiseksi. Keisarin näin sanottua valkoinen kananmuna Magdalan Marian kädessä värjäytyi punaiseksi.
Päästyään haudalle ”Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin … heidän kanssaan” kohtasivat enkelin, joka osoitti heille haudan olevan tyhjä ja kertoi Kristuksen ylösnousemuksesta. Näin ollen naiset saivat ensimmäisinä kuulla ikivanhan pääsiäistervehdyksen: ”Kristus nousi kuolleista!”.
Tyhjän haudan nähtyään heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että asia on ”totisesti” näin. Pian sen jälkeen he kohtasivat itse ylösnousseen Herran, joka antoi heille uuden ”sisälähetyskäskyn”: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.” (Matt. 28:9).
Silloisessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisilla ei siis ollut oikeuksia toimia julkisessa elämässä. Naisen todistusta ei myöskään pidetty pätevänä kiistatilanteissa. Naista pidettiin ”heikompana astiana”, millä viitattiin Raamatun kertomukseen syntiinlankeemuksesta. On siis huomionarvoista, että juuri mirhantuojanaisten kertomus tyhjästä haudasta ja Kristuksen kohtaamisesta teki heistä ensimmäisiä Kristuksen ilosanoman lähettiläitä.
Kristuksessa ”heikko” osoittautuikin vahvaksi.
Pääkuva ylhäällä: Enkeli ja mirhantuojat Kristuksen haudalla. Noin 1235 maalattu fresko Mileševa-luostarissa Serbiassa.
Artikkeli on julkaistu alun perin maaliskuussa 2023, mutta ajattoman sisältöänsä vuoksi se sopii luettavaksi Mirhantuojien muistopäivien yhteydessä.
Juttua on muokattu 11.4.2024 klo 18:22 lisäämällä otsikkoon ja ingressiin maininta Mirhantuojista ja Mirhantuojien sunnuntaista.