Arkkipiispa Elian joulutervehdys: Joulun mysteeri särkyvässä maailmassa
Kun katselemme tämän hetken maailmaa, pyhän syntymisen salaisuus puhuttelee meitä tavalla, joka ylittää pelkän kalenterivuoden vaihtumisen merkityksen. Palestiinan ja Gazan piispa Kosmaksen muinaiset sanat kaikuvat läpi ajan kerrosten koskettavalla tavalla:
”Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha! Tänään Betlehem ottaa vastaan Hänet, joka aina istuu Isän kanssa. Tänään enkelit ylistävät syntynyttä lapsukaista tavalla, joka sopii vain Jumalalle.”
Näiden sanojen paino tuntuu erityisen raskaalta juuri nyt, kun ne kantautuvat samoilta pyhiltä mailta, joilla yhä uudelleen toistuu ikiaikainen kertomus pakolaisuudesta, kodista lähtemisestä ja suojan etsinnästä.
Neljänkymmenen päivän paastokilvoituksemme on työstänyt sieluissamme samaa pyhää muutosta kuin Israelin kansan erämaavaellus muinoin. Tämä matka on riisunut meistä mukavuuksiin takertuneen minämme ja paljastanut todellisen olemuksemme Jumalan edessä. On pysäyttävää huomata, kuinka juuri tämä sama Egypti, josta olemme pyrkineet vapautumaan hengellisessä kilvoituksessamme, tarjoaa tänä päivänä turvapaikan lukemattomille pakolaislapsille. Historia piirtää eteemme hätkähdyttäviä rinnakkaistapauksia: kuten Jeesus-lapsi äitinsä sylissä pakeni Herodeksen vainoa muinaiseen maanpaon maahan, kantavat nyt lukemattomat lapset pakomatkallaan sydämeensä kätkettyjä välähdyksiä – muistoja kodista, äidin hyräilyn kaikuja, isän hellää läsnäoloa.
Kristuksen syntymän mysteeri syvenee näiden nuorimpien kärsijöiden kasvoissa tavalla, joka murtaa pyhien kertomustemme kultaiset kehykset ja tekee niistä elävää nykyhetkeä. Betlehemin kertomus ei enää lepää turvallisesti historiankirjojen sivuilla – sen todellisuus heijastuu pakolaisleirin porteissa, rajamuurien varjoissa ja väliaikaisten telttojen kylmyydessä. Profeetta Jeremian (Matt. 2:17–18) näkemä äitien lohduttoman surun kuva paljastaa meille sen pyhän geometrian, jossa inhimillinen kärsimys ja jumalallinen läsnäolo leikkaavat. Tänään tuo leikkauspiste löytyy luolasta, kotinsa menettäneiden ja syrjäytettyjen tilasta – ei valtaistuinsalista.
Pyhän isämme Gregorios Nyssalaisen syvällinen näkemys joulusta toisena Jumalan pyhäkköteltan pystyttämisen juhlana avaa meille kuitenkin uuden ulottuvuuden tähän mysteeriin. Kuten muinoin telttamaja pystytettiin erämaassa merkiksi Jumalan läsnäolosta kansansa keskellä, Jumala itse ottaa nyt ihmisyyden telttamajakseen.
Aikamme pinnallinen kulttuuri yrittää peittää ihmisyyden haavat kauniisiin kääreisiin, tehden meidät usein sokeiksi omalle osallisuudellemme. Kuin Jerusalemin asukkaat muinoin, jatkamme arkisia askareitamme tunnistamatta hetkeä, jolloin Messias astuu konkreettisesti keskellemme. Luemme uutisia pakolaislasten kärsimyksestä, rukoilemme rauhaa jumalanpalveluksissa ja keskustelemme sodan kauheuksista, mutta emme näe, että juuri nyt, tässä hetkessä, Kristus kolkuttaa ovelle näiden vähäisimpien hädässä.
Kuitenkin juuri tässä hetkessä meille avautuu syvempi ymmärrys joulun mysteeristä. Sama valo, joka kerran läpäisi Betlehemin yön, löytää yhä tiensä aikamme varjoihin. Se heijastuu jokaisen jaetun aterian lämmössä, jokaisen avatun oven kynnyksellä, jokaisen ojentuneen käden eleessä. Joulun mysteeri ei ole vain historiallinen tapahtuma vaan jatkuva kutsumus astua sisään siihen pyhään geometriaan, jossa taivas ja maa, kärsimys ja toivo, inhimillinen ja jumalallinen kohtaavat – ei vain ajatuksissamme vaan käsissämme, sydämissämme ja teoissa, joilla rakennamme siltoja toinen toistemme luo.
Kristus syntyy, kiittäkää!
Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin joulutervehdys: Jouluna olemme kaikki yhtä suurta perhettä
Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakunnissa ja pyhissä luostareissa!
Odotettu Messias syntyi lihaksi ja täytti profeetta Jesajan ennustuksen: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus” (Jes. 9:1). Tänäkin vuonna jumalallinen Lapsi-Kristus syntyy sielumme syvyyksissä ja muistuttaa, että Hän lupasi olla kanssamme "kaikki päivät maailman loppuun asti" (Matt. 28:20b).
Pyhä Leo Suuri opettaa Kristuksen syntymän merkityksestä seuraavasti: "Iloitkaamme, rakkaani, — Vapahtajamme on nyt syntynyt! Ei tule olla paikkaa surulle siellä, missä Elämä syntyy. Hän, joka tuhottuaan kuolemanpelon antaa meille ilon luvatusta iankaikkisuudesta. Ketään ei suljeta pois osallistumasta tähän iloon, koska ilon syy on yhteinen kaikille. Meidän Herramme, synnin ja kuoleman kukistaja, löytämättä yhtään viatonta ihmistä, tuli vapauttamaan kaikki. Iloitkoon pyhä, sillä hän lähestyy kirkkautta. Iloitkoon syntinen, sillä hänelle on annettu anteeksi”.
Kaikkeinpyhimmästä Neitseestä Mariasta syntyneellä Kristuksella "oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan, Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa" (Fil. 2:6–7).
Ottamalla ihmismuodon Kristus tuli yhdeksi meistä. Herramme ja Jumalamme suorittaa taas kerran armahtavan teon syntiselle ihmissuvulle. Jumalan Pojan maan päälle tulemisen tarkoitus on vain yksi: "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan" (Luuk. 19:10).
Hän kutsuu omaan perheeseensä ei vain omia sukulaisiaan lihallisesta suvustaan, vaan kaikkia ihmisiä, jotka rakastavat Luojaansa ja noudattavat Hänen käskyjään ja sanoo: "Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini" (Matt. 12:50).
Joka vuosi, kun juhlimme Kristuksen syntymää, sydämemme täyttyy juhlallisesta ilosta vastasyntyneen Jumalan Pojan kohtaamisesta. Kukaan ei edes ajattele, että Hän syntyi kauan sitten ja vieraassa maassa perheeseen, joka ei ole edes kaukainen sukulainen meille. Tämä osoittaa, että olemme kaikki yhtä suurta perhettä ja joulun ilo koskettaa meitä jokaista.
Toivotan teille kaikille siunattua Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa ja sen tuomaa hengellistä iloa.
Esipaimenenne,
Arseni
Kuopion ja Karjalan metropoliitta
Haminan piispa Sergein joulutervehdys: Kristus syntyy – kiittäkää!
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1). Nämä profeetta Jesajan sanat tuntuvat lohduttavilta tänäkin jouluna, kun niin monilla eri tahoilla soditaan ja ihmiset saavat elää pimeydessä ja kuoleman varjossa. Meille Kristus Vapahtajamme on maailman valo. Hän tuo syntyessään meille mukanaan lohdutuksen ja toivon.
On sanottu, että joulu on kaikkien juhlien äiti. Ortodoksisessa kirkossa pääsiäinen on suurin juhlamme, mutta ilman Kristuksen syntymää emme voisi viettää Hänen ylösnousemusjuhlaansakaan.
Suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy vielä vahvasti se, että joulu on meillä suuri juhla. Jo hyvissä ajoin ennen sitä pystytetään valaistuja joulukuusia ulos, ikkunoissa loistavat Bethlehemin tähdestä muistuttavat valotähdet ja järjestetään tilaisuuksia, missä lauletaan kristillistä sanomaa julistavia joululauluja. Tänä juhlana haluamme tuoda hyvää mieltä ja iloa lähimmäisillemme joulutervehdysten ja lahjojen välityksellä.
Kristuksen syntymä maailmaan on Jumalan meille osoittama suuri ihme ja salaisuus. Jumalan Poika tulee ihmisen Pojaksi, Sana muuttuu lihaksi. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).
Kristuksen syntymän ilosanoma täyttää mielemme ilolla ja luo hyvää juhlamieltä. Joulun tuoma ilo on lähtöisin Jumalasta ja Jumala tahtookin antaa meille tänäkin jouluna hengellistä iloa, rakkautta, rauhaa ja hyvää tahtoa toisiamme kohtaan. Kun Jumala meitä näin rakastaa, niin rakastakaamme mekin Häntä kaikesta sydämestämme ja koko sielullamme, koko voimallamme ja koko ymmärryksellämme ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. (Luuk.10:27).
Joulun ilo ja rakkauden henki murtaa ihmisten välisiä muureja ja parhaimmillaan anteeksiantamus ja rauha vallitsevat ihmisten kesken. Tätä joulujuhlan ilon tuomaa yhteyttä eivät koe vain ihmiset, vaan myös enkelit taivaassa, jotka lauluin ylistävät Jumalan kunniaa. Joulun ilo on taivaan ja maan yhteistä iloa, sillä Jumala on meidän kanssamme niin maan päällä kuin taivaassa.
Kristuksen syntymä on meille ilosanoma pelastuksesta. Pimeys ja pahuus väistyvät lopulta Jumalan luomasta maailmasta eikä synti voi loputtomasti hallita ihmistä, Jumalan kuvaa. Ihminen on luotu olemaan Jumalan yhteydessä. Joulun hyvä sanoma osoittaa ihmisille tien ja pääsyn siihen alkuperäiseen yhteyteen, johon ihminen jo luomisessa on kutsuttu. Pyhä apostoli ja evankelista Johannes tulkitsee tämän syvällisesti sanoessaan: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella Hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän on täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14).
Valaiskoon Kristuksen valkeus meidänkin sydämemme niin, että olisimme valona ja ilona toinen toisillemme ja kaikille ihmisille tänä jouluna ja kaikkina päivinä.
+ Sergei
Haminan piispa