Toukokuussa 2025 julkaistussa Helsingin yliopiston taidehistorian maisterintutkielmassa allekirjoittanut käsitteli Suomen ortodoksisen kirkon ihmeitätekeviä ikoneja ja niiden toimijuutta. Tutkimuskohteenani oli kaksi luovutetun Karjalan alueelta talvisodan aikana evakuoitua ikonia, Uspenskin katedraalissa Helsingissä sijaitseva Kozelštšanin Jumalanäidin ikoni ja Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispantalon kirkkoon sijoitettu Jumalanäidin ylistys -ikoni.
Tässä artikkelisarjassa esittelen Käkisalmesta Kuopioon päätynyttä Jumalanäidin ylistys -ikonia maisterintutkielmani pohjalta kahdesta näkökulmasta: suojelijana ja opettajana. Aineistonani käytän etenkin Museoviraston arkistosta löytämäni venäjänkielisen esitteen tietoja, jotka tarkentavat aiemmin tiedettyä ja tuovat uutta tietoa kyseisestä ikonista.
Käkisalmen ortodoksisen seurakunnan pastori Vasili Iltonov kirjoitti esitteen tekstin vuonna 1863, kun uusi tšasouna rakennettiin kaupungin satamaan. Esite käy läpi sataman tšasounien historiaa ja kertoo Jumalanäidin ylistys -ikonista, sen merkityksestä käkisalmelaisille sekä uuden rukoushuoneen vihkimisestä.
Sataman Jumalanäiti maalattiin Valamossa
Laatokkaan laskevan Vuoksen rantaan pienelle niemelle lähelle Käkisalmen satamalaituria rakennettiin vuonna 1740 puurakenteinen tšasouna paikallisten ortodoksisten porvareiden ja majuri Jakov Jakovlevitšin toimesta.
Suurikokoinen Jumalanäidin ylistys -ikoni oli yksi neljästä vuonna 1757 Käkisalmen sataman tšasounaan tilatusta ikonista, jotka asetettiin paikoilleen syyskuussa 1758. Pastori Iltonovin mukaan nämä Valamon luostarissa puulle maalatut ikonit sijoitettiin tšasounaa itäseinällä hallitsevan mäntypuisen suuren ristin ympärille, joka oli ollut rukoushuoneen ainoa esine 18 vuoden ajan. Jumalanäidin ylistys sai paikan tšasounan pohjoisseinältä ikkunan vierestä.
Esiteteksti kuvaa aiemmin tunnettua tarkemmin muut Valamossa maalatut ikonit, joista itäiselle seinälle ristin vasemmalle puolelle asetettiin Johannes Teologia, ristiinnaulitsemista todistanutta marttyyri ja sadanpäämies Longinosta sekä ensimmäistä kristittyä keisari Konstantinosta kuvaava ikoni sekä ristin oikealle puolelle neljää naispyhää eli Jumalanäitiä, Magdalan Mariaa, ristin löytänyttä keisarinna Helenaa ja Venäjällä kristinuskon leviämistä edistänyttä suuriruhtinatar Olga Kiovalaista kuvaava ikoni. Eteläseinälle sijoitettiin pyhän Sofian eli Jumalan viisauden ikoni, johon oli kuvattu Kristus valtaistuimella vierellään Neitsyt Maria ja Johannes Edelläkävijä sekä kuusi muuta pyhää.
Kalastus oli tuohon aikaan merkittävä elinkeino Laatokan rannalla sijaitsevassa Käkisalmessa. Iltonovin mukaan tšasouna oli rakennettu varta vasten vesilläliikkujia varten, jotta he voisivat tuoda rukouksensa Jumalan eteen lähtiessään myrskyisenä tunnetulle järvelle ja sieltä palatessaan.
1800-luvun alussa lapsuutensa eläneiden muistelun mukaan ” -- kaikki järvelle lähtijät ja sieltä palaavat kiiruhtivat tähän tšasounaan kumartamaan Jumalanäidin ikonia” (suom. Hanna Kemppi). Myös kaupungin muut ortodoksit kävivät ahkerasti ikonia kunnioittamassa.
1800-luvun alun kevättulvien takia rukoushuone kuitenkin kallistui, ja se piti siirtää virran yläjuoksulle Haminanniitylle. Siirron jälkeen moni vei Jumalanäidin ylistys -ikonin myös kotiinsa rukouspalvelusta varten. Seurakunnassa alettiin järjestää myös ristisaattoja, joissa muutaman kerran vuodessa kyseistä ikonia kannettiin Käkisalmen linnoituksen kirkosta takaisin tšasounalle, jossa toimitettiin Jumalanäidin rukouspalvelus ja vedenpyhitys.
Jumalanäidin ylistys oli siis varsin tärkeä osa käkisalmelaisten ortodoksien elämää jo varhain, ja se toimi erityisesti vesilläliikkujien suojelijana.
Käkisalmelaisten suojelija epidemian uhatessa
Kesällä 1831 levisi Karjalaan kolera. Nopeasti levinnyt ja tuhansia kuolonuhreja Venäjällä aikaansaanut epidemia herätti laajalla alueella suurta huolta, levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia, kun taudinaiheuttajaa ei vielä tunnettu. Käkisalmessakin oli varotoimenpiteenä karanteeni ja sairaala.
Alakulonsa ja pelkonsa keskellä käkisalmelaiset ortodoksit päättivät luottaa Jumalanäidin apuun ja järjestivät eräänä sunnuntaina ristisaaton vanhaan linnoituksen kirkkoon, jossa liturgian jälkeen toimitettiin Jumalanäidin rukouspalvelus ja vedenpyhitys.
Jumalanäidin ylistystä kannettiin tämän jälkeen ristisaatossa kirkkolippujen ja kirkon muiden ikonien kanssa läpi kaupungin; kaikilla sen kaduilla, pysähtyen jokaiseen risteykseen toimittamaan rukouspalvelus.
Tapauksesta papille jälkikäteen kertoneet muistelivat kirkkokansan rukoilleen kyyneleet silmissä ja pyytäneen Jumalanäitiä varjelemaan heitä ankaralta taudilta. Vastaavanlainen ristisaatto toistettiin kolmena peräkkäisenä sunnuntaina, ja läsnä olivat kaikki Käkisalmen ortodoksit, niin nuoret kuin vanhatkin.
Käkisalmelaiset kokivat silloin ja myös myöhemmin, että Jumalanäidin ylistys -ikonin kunnioittaminen sai aikaan kaupungin varjeluksen: kukaan ei sairastunut eikä menehtynyt Käkisalmessa koleraan.
Kunnioitus ikonia kohtaan kasvoi entisestään, ja seuraavasta vuodesta 1832 alkaen vakinaistettiin Käkisalmen ortodoksisen neuvoston ja valvojaesipaimenen päätöksellä kaksi kirkolta tšasounalle suuntautuvaa ristisaattoa: keväisin Pyhän Hengen päivänä, jolloin purjehduskausi alkoi Laatokalla sekä lokakuussa Jumalanäidin suojeluksen eli Pokrovan päivänä vesillä liikkumisen päättyessä. Sataman tšasounan ihmeellistä Jumalanäitiä haluttiin toisaalta kiittää koleralta varjelemisesta, mutta yhtä tärkeää oli pyytää suojelusta Laatokan arvaamattomilla vesillä purjehtijoille sekä kiittää hyvin sujuneesta purjehduskaudesta.
Koleraepidemian leviäminen Käkisalmeen oli vaarana myös vuonna 1848: silloin ristisaatto rukouspalveluksineen toimitettiin kahtena sunnuntaina, eikä silminnäkijöiden mukaan silläkään kerralla kukaan kuollut tai sairastunut.
Yhdysvaltalaisen Vera Shevzovin ikoneja koskevan tutkimuksen mukaan samoina koleravuosina Venäjällä Rjazanin alueella tautiepidemian katsottiin päättyneen vastaavanlaisella tavalla, kun erästä ihmeitätekevänä pidettyä ikonia kannettiin ristisaatoissa eri kaupungeissa. Tavalla onkin pitkät perinteet, sillä kaupungin suojelijoina pidettyjä ikoneja on kannettu saattokulkueissa jo niin Bysantissa kuin keskiajalla Rooman kaupungissakin.
Jumalanäidin ylistys -ikonin kruunaus
Säännöllisen höyrylaivaliikenteen alkaminen vuonna 1860 Pietarista Konevitsan ja Valamon luostarisaarille toi pyhiinvaeltajia myös Käkisalmeen. Väen paljouden vuoksi kaikki halukkaat eivät mahtuneet osallistumaan rukouspalvelukseen sataman pieneen tšasounaan. Niinpä keväällä 1863 rakennettiinkin uusi, suurempi ja luonnonkivisokkelilla varustettu tšasouna lähemmäs höyrylaivalaituria paikallisen kauppiaan ja kirkon staarostan Nikolai Lisitsinin ja Käkisalmen papiston aloitteesta. He osoittivat vuotta aiemmin pyyntönsä Lisitsinin enolle, pietarilaiselle syntyperäiselle kunniakansalaiselle Grigori Mihailovitš Petroville, joka sai Novgorodin ja Pietarin metropoliitta Isidorilta luvan rukoushuoneen rakentamiseen ja lahjoitti kaiken tarvittavan uutta rukoushuonetta varten.
Lautavuorattu, tiilenvärisellä öljymaalilla maalattu ja vihreällä peltikatolla koristettu hirsinen tšasouna sisustettiin vadelmanvärisellä samettitapetilla ja kupolin kohdalta vaaleansinisellä kultatähtitapetilla.
Heinäkuussa 1863 tšasounan valmistuttua Pietarissa uudistetut ja kultakehykset saaneet ikonit sijoitettiin uuteen järjestykseen, ja aiempaa suurempaan tilaan tuotiin myös kuusi muuta ikonia.
Ikonien eteen asetettiin hopeoidut lampukat, ristin kummallekin puolelle kullatut kandelaaberit ja Jumalanäidin ylistyksen eteen suuri, hopeoitu kynttilänjalka. Rakennuttaja Petrovin vaimo Feodosija Ivanovna teetätti ihmeitätekevän maineen saaneen ikonin Jumalanäidille ja Kristus-lapselle hopeiset kruunut, mikä toi selkeästi esiin ikonin saavuttaman arvonannon.
Hieman erikoista on, että pastori Iltonov kuvailee tekstissään uuden tšasounan yhteydessä toistamiseen 1750-luvulla maalatut ikonit, luetellen seikkaperäisesti uudestaan tässäkin artikkelissa mainitut pyhät, mutta lisäten miespuolisten pyhien listan loppuun varhaisen teologi Gregorios Nyssalaisen ja naisia kuvaavaan ikoniin viidennen hahmon, marttyyri Feodosian.
Ymmärsin vasta tätä kirjoittaessani, että ikonien ”uudistaminen” Pietarissa on tarkoittanut myös lahjoittajien eli Grigori Petrovin ja Feodosija Ivanovnan suojeluspyhien lisäämistä yli sata vuotta vanhoihin ikoneihin. Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta tätä varmistaa, sillä varma tieto on vain Jumalanäidin ylistys -ikonin siirtymisestä myöhemmin Käkisalmen ortodoksiseen kirkkoon ja sen säilymisestä talvisodasta evakuoinnin ansiosta. Iltonov on kirjoituksessaan hienotunteinen, eikä tee asiasta numeroa. Ylipäätään Käkisalmen seurakunnan painattama esite toimii tiedon jakamisen ohella ylistävänä kiitoksena uuden tšasounan lahjoittajia kohtaan.
Ikoni evakkotaipaleelle
1860-luvulla mahdollistuneen pyhiinvaelluksen myötä paikallisesti ihmeitätekevänä tunnettu ja ikonografialtaan hyvin harvinainen Jumalanäidin ylistys -ikoni tuli tunnetuksi laajemmin.
Se sai suojelijan maineellaan korukivin koristellut kruunut ja arvoisensa ympäristön uudessa rukoushuoneessa, myöhemmin edustavan paikan Käkisalmen Neitsyt Marian syntymän kirkossa ja tuli evakuoiduksi Käkisalmesta lukemattomien muiden ikonien jäädessä paikoilleen vaaran uhatessa.
Perimätieto kertoo sen varjelleen Käkisalmea koleraepidemioilta, mutta ehkäpä vielä olennaisempana tehtävänä sillä oli toimia vesilläliikkujien suojelijana.
Tervetuloa kuuntelemaan esitelmää Ihmeitätekevien ikonien toimijuus – Kozelštšanin Jumalanäiti ja Jumalanäidin ylistys lauantaina 6.9.2025 klo 13–15 Kulttuurikeskus Sofiaan, Helsingin Vuosaareen. Ilmoittautuminen: https://ssl.eventilla.com/event/ryzPV
Toinen samanaiheinen, kaikille avoin esitelmä järjestetään Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjaston kirjallisuuspiirissä lauantaina 11.10.2025 klo 14–15.30 Kruununhaassa Liisankadulla.
Lähteitä:
Iltonov, Vasili, 1872 [1863]. Kuvaus Käkisalmen puurakenteisesta tšasounasta, jonka syntyperäinen kunniakansalainen Grigori Mihailovitš Petrov on uudelleenrakentanut. Hanna Kempin suomennos 21.4.2024, käsikirjoitus. [Museovirasto, Historian topografinen aineisto, Hfa:46, Käkisalmi: Ильтоновъ, Василiи, 1872 [1863]. Описанiе Кексгольмской деревянной часовни вновь построенной потомственнымъ почетнымъ гражданиномъ Григорiемъ Михайловичемъ, Петровымъ. Санктпетербургъ: Типография М. Хана.]
Toivanen, Suvi, 2025. Ihmeitätekevien ikonien toimijuus: Kozelštšanin Jumalanäiti ja Jumalanäidin ylistys. Maisterintutkielma. Taidehistoria, Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/595517
Pääkuva ylhäällä: Jumalanäidin ylistys -ikoni nykyisessä sijoituspaikassaan Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispantalon kirkossa Kuopiossa. Kuva: Suvi Toivanen
Juttu on julkaistu ensi kertaa 4.9.2025, mutta ajattoman sisältönsä vuoksi se soveltuu luettavaksi milloin vain – eritoten Jumalanäidin ylistys -ikonin juhlan aikoihin.