"Korkeasti Pyhitetty Leo, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa, rakas veli ja meidän Vaatimattomuutemme kanssapalvelija Herrassa, Kunnioitetut patriarkaaliset edustajat – Korkeasti Pyhitetyt Stefanos Tallinnan ja koko Viron metropoliitta sekä Athenagoras, Kydonian metropoliitta, Kunnia-arvoisimmat esipaimenveljet, Kunnioitettu papisto, Arvostetut seurakuntien ja yhteisöjen edustajat sekä kaikki tämän papiston ja maallikoiden kokouksen osanottajat, Kristusta rakastavat Suomen ortodoksisen kirkon uskovaiset: Armo teille kaikille Jumalalta, meidän taivaalliselta Isältämme, ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta, sekä Pyhältä ja Eläväksitekevältä Hengeltä.
Viitaten 22. lokakuuta 2024 päivättyyn patriarkaaliseen kirjeeseemme, jossa hahmoteltiin tulevan arkkipiispanvaalin kanoniset menettelytavat, lähestymme tätä merkittävää siirtymävaihetta Suomen ortodoksisen kirkon historiassa syvällä pastoraalisella huolella. Tämä prosessi edellyttää uskollisuutta pyhille perinteille, jotka on välitetty sukupolvelta toiselle, sekä kirkollisille käytännöille, jotka ovat ohjanneet kirkkoamme pyhien apostolien ajoista lähtien. Tässä pyhässä tehtävässä Ekumeenista patriarkaattia edustavat Korkeasti Pyhitetyt Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos ja Kydonian metropoliitta Athenagoras. Tämä tärkeä tapah-tuma seuraa kirkossanne äskettäin vietettyä autonomian satavuotisjuhlaa, jota meillä oli siunaus ja kunnia juhlistaa kanssanne henkilökohtaisesti viime vuonna tekemällämme vierailulla kauniissa maassanne. Tämä vuosipäivä on merkittävä virstanpylväs, joka osoittaa sekä ortodoksisuuden elinvoimaisuuden maassanne että jumalallisen viisauden ilmenemisen Konstantinopolin Äitikirkon vuonna 1923 myöntämässä Tomoksessa, joka toimii kirkkonne ja Ekumeenisen patriarkaatin suhteen perustuskirjana.
Ortodoksinen kanoninen perinne korostaa erityisesti asianmukaisen järjestyksen säilyttämisen ratkaisevaa tärkeyttä kirkollisissa asioissa, erityisesti hierarkkisessa suksessiossa. Nämä hetket edustavat kriittisiä taitekohtia, joissa apostolisen seuraannon jatkuvuutta on varjeltava erittäin tarkalla hengellisellä arvostelukyvyllä. Raamatun ohjeen ”kaiken pitää kuitenkin tapahtua asianmukaisesti ja hyvässä järjestyksessä.” (1. Kor. 14:40) mukaisesti, Kristuksen Pyhä ja Suuri Kirkko, vuosisataisen ortodoksisten uskovien kaitsemisen kokemuksen ohjaamana, on huolellisen harkinnan ja rukouksen jälkeen laatinut kattavat menettelytavat tämän siirtymän hallinnoimiseksi ja varmistanut sekä kanonisen täsmällisyyden että pastoraalisen herkkyyden ortodoksisen ekklessiologian ajattomien periaatteiden soveltamisessa.
Nämä ohjeet, jotka takaavat yhdenmukaisuuden sekä pyhien kanonien että autonomianne takaavan Tomoksen kirjaimen ja hengen kanssa, tarjoavat puitteet tälle historialliselle hetkelle kirkkonne matkalla, ja ottavat huomioon uskovaistenne tämänhetkiset pastoraaliset tarpeet.
Tässä siirtymävaiheessa meitä muistutetaan apostoli Paavalin sanoista efesolaisille: ”Kristus antoi apostoleja, profeettoja, evankelistoja, ohjaajia ja opettajia valmentamaan hänen pyhiä seuraajiaan palvelustehtävään, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11–12). Tässä apostolisessa hengessä me kaikki yhdessä etenemme pyhässä tehtävässä valita uusi arkkipiispa kaitsemaan Suomen uskovia.
Korkeasti Pyhitetty arkkipiispa Leo, palveltuaan esimerkillisesti ja pastoraalisella antaumuksella, on viisaudessaan ja nöyryydessään pyytänyt saada luopua pyhän virkansa viitasta. Haluamme ilmaista syvän kiitollisuutemme Hänen Korkeudelleen omistautuneesta ja uskollisesta palvelusta. Hän on elänyt tosi paimenen hyveiden mukaisesti ”ohjaten sitä laumaa, jota Jumala on pannut hänet paimentamaan.” (1. Piet. 5:2). Hänen vakaalla johdollaan ortodoksinen todistus Suomessa on vahvistunut ja hänen kaitsemaansa uskovaiset ovat kasvaneet hengellisesti.
Katsoessamme tulevaisuuteen, meitä muistutetaan Herran lupauksesta: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11). Uuden arkkipiispan valinta ei ole pelkästään hallinnollinen muutos vaan myös Suomen ortodoksisen kirkon hengellisen tarkoituksen ja tehtävän uudistumista. Muistakaamme, että ”Jos Jumala ei rakenna taloa, sen rakentajat tekevät turhaa työtä.” (Ps. 127:1). Siksi kutsumme kaikkia uskovia lähestymään tätä pyhää tehtävää rukoillen ja valppaina etsien Pyhän Hengen ohjausta kaikille niille, jotka osallistuvat tähän pyhään valinta- ja vaaliprosessiin ja etsivät kelvollista seuraajaa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispanistuimelle.
Olemme luottavaisia, että rukoustenne kautta Suomen ortodoksinen kirkko jatkaa ortodoksisen uskon julistamista siunatussa maassanne, ”että he kaikki olisivat yhtä – että he olisivat meissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Silloin maailma uskoo, että sinä lähetit minut.” (Joh. 17:21). Päättäessämme tämän isällisen kehotuksen, pyydämme teille Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ja Ainaisen Neitsyen, Valamon Jumalanäidin, pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun, Konstantinopolin Äitikirkon suojeluspyhän, sekä kaikkien Suomen maassa kirkastuneiden pyhien esirukouksia.
Ekumeenisessa patriarkaatissa, 20. marraskuuta 2024
Teidän rakastava veljenne Kristuksessa ja harras esirukoilija Jumalan edessä,
† BARTOLOMEOS
Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja Ekumeeninen patriarkka"