Kristuksessa rakas esipaimen Raimo, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa.
Haluan Suomen ortodoksisen kirkon puolesta onnitella sinua sydämellisesti tänä elämäsi kenties yhtenä tärkeimmistä päivistä. Rukoilen sinulle Kolmiyhteisen Jumalan loputonta armoa ja siunausta – muista hyvä piispaveli myös minua rukouksissasi.
Juhlapäiväsi luonteeseen tuntuu sopivalta muistella 60 vuotta sitten Rooman paaviksi valittua paavi Johannes Paavali VI:tta, jota onnitellessaan Ekumeeninen patriarkka Athenagoras korosti, että katolinen kirkko on patriarkaatille ”sisarkirkko”. Seuraavana vuonna paavi ja patriarkka tapasivat Jerusalemissa, ja sitä seuraavana vuonna molemmat kirkonjohtajat julistivat jo ”rakkauden dialogia”, jonka tuli käynnistyä idän ja lännen kirkkojen välillä.
Tästä oli ajallisesti lyhyt matka siihen, kun Athenagoras lausui Roomassa, miten Rooman piispa, hänen veljensä, on ”apostolisen armon kantaja ja niiden pyhien sekä viisaiden miesten säteilevän joukon seuraaja, jotka ovat tuoneet kirkkauden tälle istuimelle, joka kunnian ja arvovallan suhteen on ensimmäinen kaikkialle maailmaan levinneiden kristillisten kirkkojen elävässä yhteisössä; ja joiden pyhyys, viisaus ja rohkea taistelu jakamattoman kirkon yhteisen uskon puolesta on pysyvä ominaisuus ja aarre koko kristilliselle maailmalle”.
Nämä ylitsevuotavat adjektiivit kuvastavat ehkä parhaiten tämänhetkistä idän ja lännen kirkkojen välillä vallitsevaa syvää kunnioitusta ja yhteyttä, jota myös itse tahdon vaalia. Kirkkomme ovat kasvaneet erillään elämisen vuoksi kehittyneestä pelosta ja ennakkoluulosta sisarkirkoiksi. Niin idän kuin lännen kirkot edustavat jakamattoman kirkon yhteistä perintöä ja kummallakin on toiselta paljon opittavaa. Toistan sinulle, hyvä piispa Raimo, sen saman, jonka kerroin Pohjoismaiden katoliselle nuntiukselle muutama kuukausi sitten tavatessani hänet residenssissäni: paikallisen teologisen vuoropuhelun rinnalla meillä Suomessa tulisi olla käynnissä myös enenevää keskinäistä vuorovaikutusta, auttamista ja yhteistä rukousta kirkon elämän kaikilla tasoilla. Tähän pyrkiessämme ja tämän tehdessämme annamme todistuksemme sille, jolla on merkitystä koko ekumeenisen liikkeen päämäärälle, sen tulevaisuudelle, sekä lopulta kirkkojen uskottavuudelle tämän päivän maailmassa – idässä ja lännessä, pohjoisessa ja etelässä.
Hyvä esipaimen Raimo. Vain Kolmiyhteisen Jumalan kokeminen täyttää ihmisen olemuksen ja antaa hänelle mahdollisuuden kulkea eteenpäin. Rukoilen sinulle monia, monia armorikkaita vuosia tälle matkalle.
Kuvituskuva ylhäällä: Arkkipiispa Leo Uspenskin katedraalissa 2022.
Juttua muokattu 25.11.2024 klo 23:05 lisäämällä otsikkoon sana "kirkkomme".