Maanantaina 22.11. alkavalle kirkolliskokoukselle on tehty aloite jumalanpalvelustekstien kääntämisestä koltansaameksi. Aamun Koitto haastatteli aiheeseen liittyen isänsä puolelta kolttasaamelaista Anna Lumikiveä ja Lapin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Jaakko Vainiota.
Kirkkoherra Jaakko Vainion kanta asiaan on päivänselvä. Jos kohta isä Jaakko iloitseekin viimeaikaisesta kehityksestä saamelaiskulttuurin tunnustamisen ja vaalimisen suhteen, on myös parantamisen varaa.
– Suomalainen yhteiskunta kiinnittää vihdoinkin huomiota Euroopan unionin alueen ainoan alkuperäiskansan menneisyyteen ja nykyisiin elinolosuhteisiin. Juuri käynnistyvän saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn avulla pyritään selvittämään saamelaisten kokemia vääryyksiä ja varmistamaan, ettei koettuja vääryyksiä enää koskaan tarvitsisi kokea. On erityisen tärkeää, että komission työn myötä katseet suunnattaisiin tulevaisuuteen siten, että saamelaiset jatkossa huomioidaan ja heidän oikeuksiaan alkuperäiskansana kunnioitetaan. Tässä myös kirkkomme on avainasemassa, sanoo isä Jaakko.
– Ortodoksinen usko on ollut erottamaton osa kolttasaamelaisten elämää jo lähes viiden vuosisadan ajan, ja pyhittäjä Trifonin muisto elää edelleen kolttasaamelaisen yhteisön keskuudessa. Pyhittäjä Trifonia ei varmasti muisteltaisi, eikä hänestä kerrottaisi tarinoita sukupolvelta toiselle, mikäli hän olisi käyttäytynyt siirtomaaherran tavoin – kunnioittamatta kolttasaamelaisia ja heidän kulttuuriaan.
Vaikka isä Jaakon mukaan Suomen ortodoksisella kirkolla ei olekaan samanlaista menneisyyden painolastia kolttasaamelaisten kohtelussa kuin esimerkiksi Suomen valtiolla, ei tähän voi kuitenkaan tuudittautua.
– Meidän tulee muistaa, että merkitystä on myös niillä hyvillä teoilla, jotka olemme jättäneet tekemättä yhdelle vähäisimmistä veljistämme. Kirkkona emme ole tehneet kolttakansan hyväksi ja uhanalaisen koltansaamen kielen säilymiseksi niin paljon kuin olisimme voineet, isä Jaakko sanoo.
Isä Jaakko arvostaa sitä työtä, jota nykyinen arkkipiispamme Leo teki koltansaamen elvyttämiseksi, kun hän vielä toimi ensimmäisenä Oulun hiippakunnan piispana.
– On suuri ilo, että myös nykyinen esipaimenemme Elia haluaa edistää kolttasaamelaisten elämää. 1980-luvulla kirkkomme oli aktiivinen koltansaamenkielen elvyttämisessä. Vuosien saatossa aktiivisuus on kuitenkin hiipunut.
Isä Jaakko huomauttaa, että edellinen Suomen ortodoksisen kirkon julkaisema koltansaamenkielinen julkaisu on vuonna 2001 julkaistu liturgian käsikirja.
– On tärkeää, että jokainen voi jumalanpalveluksissa kuulla omaa kieltään. Kolttasaamelaisten kohdalla kirkkomme voi tämän tärkeän seikan lisäksi olla myös tekemässä työtä uhanalaisen kielen säilyttämiseksi. Nyt on aika toimia, isä Jaakko painottaa.
Anna Lumikivi on samoilla linjoilla Isä Jaakko Vainion kanssa.
Lumikivi on kolttasaamelainen isänsä, nyt jo eläkkeellä olevan kanttori-diakoni Erkki Lumisalmen kautta. Lumikivellä on ollut jo lapsesta saakka hyvin elävä suhde kolttasaamelaisiin juuriinsa, vaikka hän ei lapsena saavuttanutkaan täyttä koltansaamen kielitaitoa.
– Tuolloin hyvin harva vanhempi puhui lapsilleen koltansaamea, sillä heitä itseään oli kiusattu ja väheksytty kielen ja kulttuurin vuoksi. Minun vanhempani kuitenkin pitivät huolen, että tunsin juureni: minulla oli jo pienenä kolttasaamelainen puku ja myös karjalainen, koska olen karjalainen äitini puolelta.
Lumikivi kannattaa lämpimästi sitä, että jumalanpalvelustekstejä käännetään koltansaameksi.
– Koltansaamenkielisillä jumalanpalvelusteksteillä on valtavan suuri merkitys. Koltansaame on esimerkiksi minulle ja lapsilleni se kaikkein omin kieli, sydämen kieli. Näin siitä huolimatta, että minulle se ei ole kieli, jonka olen oppinut ensimmäisenä, tai jonka osaisin parhaiten. Toivon lapsilleni maailmaa, jossa koltansaamea kuulee mahdollisimman monissa yhteyksissä, Lumikivi sanoo.
Hän kokee, että usko linkittyy vahvasti myös henkilökohtaiseen tunne-elämään.
– Jumalanpalvelusten kautta uskon myös meillä olevan tavallaan yhteys aikaisempiin sukupolviin ja juuriimme, sillä he ovat osallistuneet samalla tavalla jumalanpalveluksiin jo kymmeniä ja satoja vuosia sitten. Toivoisin, että lapseni saisivat ilmaista omaa sisäistä elämäänsä sujuvasti omalla äidinkielellään.
Vaikka koltansaame ei täysin aktivoitunut lapsuudessa, Lumikivi saavutti kuitenkin musiikin kautta passiivisen koltansaamen taidon.
– Isäni tanssi Nellimin kansantanssi- ja perinneryhmässä, joka esitti Petsamon kolttasaamelaisten perinteisiä tansseja ja muutenkin kolttasaamelaista perinnettä. Minä lauloin siskoni ja lapsuudenystäväni kanssa esiintymisissä koltansaameksi. Isä opetti minulle lauluja, ja ollessani 15-vuotias aloin myös tehdä isän kanssa koltansaamenkielisiä hartausohjelmia YLE Sápmille. Osasin lukea ja laulaa koltansaamea paperilta, mutten ymmärtänyt juurikaan sanojen merkityksiä. Osasin vain muutamia helppoja sanoja ja fraaseja.
27-vuotiaana Lumikivi opiskeli lukuvuoden 2014-2015 koltansaamea Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa kielen ja kulttuurin linjalla.
– Tuolloin opin kielen kunnolla. Sen jälkeen olen opiskellut myös saamelaismusiikkia Utsjoella Sámi musihkkaakademiijassa ja tehnyt koltansaamenkielistä musiikkia ja muun muassa koltansaamenkielistä musiikkikirjaa lapsille.
Lumikivi kokee, että ”sydämen kielellä” toimitettu jumalanpalvelus on erityisen merkityksellinen. Erkki Lumisalmi on toiminut kanttorina tyttärensä häissä sekä esikoisen kasteessa. Näin on määrä olla myös nuoremman lapsen tulevassa kastetilaisuudessa.
– Tietysti haluamme hänen toimivan kasteessa kanttorina siksi, että hän on perhettämme, mutta erityisesti myös siksi, että hän pystyy laulamaan ja lukemaan hyvin paljon koltansaameksi. Isä kääntää aika paljon tekstejä myös ihan lennosta, mutta tähän ei varmasti moni muu pysty. Ja olisihan parempi lukea tekstejä suoraan koltansaameksi jo siksikin, että rauhassa tehtyyn käännökseen ehtii miettiä parhaat sanavalinnat ihan eri tavalla kuin lennosta improvisoituun käännökseen.
– Lapsilleni puhun vain koltansaamea. Myös isäni kanssa vaihdoimme kielen koltansaameen heti, kun oma kielitaitoni alkoi olla riittävä.
Kolttien asia oli merkittävässä roolissa myös marraskuussa 2019 pidetyssä kirkolliskokouksessa. Tuolloin päätettiin, että Suomen ortodoksinen kirkko tulee pyytämään Kolttien kyläkokousta nimittämään edustajan kirkolliskokoukseen sen seuraavalle, 1.6.2023 alkavalle toimikaudelle. Kirkolliskokous määrittelee edustajan vaalikelpoisuuden ortodoksisesta kirkosta annetun lain ja kolttalain nojalla. Käytännössä päätös tarkoittaa kirkolliskokousedustajien määrän lisääntymistä yhdellä.
Pääkuva ylhäällä: Anna Lumikivi haluaa opettaa koltansaamen myös lapsilleen. Kuvassa mukana on esikoispoika Anton. Kuva: Kalle Kallio