Kuuntele
Pyhä Silvia oli Jumalan tuntemisen innoittava lähde Roomassa sotauhkien keskelläkin. Hänen rakkautensa Jumalaan kukoisti ensin perhe-elämässä ja jo kypsällä iällä roomalaisessa luostariympäristössä. Silvian luostarissa oli puutarha, joka liittyy myös hänen elämäkertaansa. Puutarhaperinne luostareissa lienee yhtä vanha kuin luostarikilvoitus.
Pyhä Silvia (tai Sylvia, kuollut n. 572) perheineen eli 500-luvulla Roomassa. Kesät perhe vietti Sisiliassa suvun maatilalla. Silvialla oli kaksi poikaa ja kolme tytärtä; toisesta pojasta tuli Rooman piispa vuonna 590 nimellä Gregorios I Dialogos. Silvia-äidistä mainitaan pyhän Gregorioksen elämäkerrassa, että tämä oli ”aivan erityisen hengellinen ihminen” ja innoitti lapsiaan Raamatun luvussa.
Koko perhe omistautui Jumalan palvelemiselle
Kukat, liljat ja puutarhat esiintyvät myös Raamatun teksteissä. Artikkelissaan Christ the Gardener Finbarr Clancy toteaa, että puutarha-aihe löytyy niin Uudesta kuin Vanhastakin testamentista. Hän nostaa esiin kirkkoisien kommentaareja Laulujen laulun puutarha- ja kukkakuvauksiin sekä evankeliumien opetuksiin. Clancy mainitsee myös isien opetukset rististä kuokkana.
Silvian koko perhe omistautui lopulta Jumalan palvelemiseen. Silvia meni luostariin lähellä pyhän Paavalin kirkkoa. Yhdestä perheen pojasta tuli diakoni, joka vastasi köyhien avustamisesta Roomassa. Silvian perhepiiriin kuuluivat myös luostarielämää eläneet Tarsilla ja Emiliana. Silvian kunniaksi rakennettiin kappeli hänen kotinsa paikalle 800-luvulla. 1600-luvun alusta pyhän Silvian kappeli on ollut kirkossa San Gregorio Magno al Celio (Avaa uuden sivuston).
Silvia huolehti osaltaan, että lapset saivat hyvän koulutuksen. Gregorios suoritti latinankieliset lakiopinnot ja toimi prefektinä. Kun perheen isä kuoli, Gregorios vihkiytyi munkiksi ja muokkasi kotitalostaan luostarin, joka omistettiin pyhälle apostoli Andreakselle. Hän perusti joitain luostareita myös Sisiliaan.
Ennenpyhitettyjen lahjain liturgian isähahmo
Gregorios oli paavin edustajana Konstantinopolissa ja tutustui siten itäiseen kirkolliseen elämään. Myöhemmin hän oli paavina tarmokas ja diplomaattinen. Ortodoksisessa kirkossa Gregorios tunnetaan ennenpyhitettyjen lahjain liturgian (Avaa uuden sivuston) isähahmona. Hän kirjoitti palveluksen tekstit latinaksi. Myöhemmin palvelus otettiin käyttöön koko kirkossa kuudennen ekumeenisen kirkolliskokouksen myötä 680. Nykyisin ortodoksisessa kirkossa palvelusta toimitetaan suuren paaston aikana arki-iltana.
Kärsimys oli eri tavoin läsnä: edellinen paavi oli kuollut ruttoepidemiassa ja oli nälänhätää. Sairaudet ja niistä parantuminen ovatkin usein esillä kirkkoisilläkin. Clancy toteaa artikkelissaan Christ the Gardener, että Kristus lääkäri -kielikuva on yleinen niin kreikan-, syyrian- kuin latinankielisissäkin lähteissä. Parannusta etsittiin Jumalalta.
Silvian elinaika oli haastavaa vaihetta historiassa myös sotien takia. Silvian elämän aikana Rooman kaupunki piiritettiin kuusi kertaa. Langobardit vaativat kristittyjä uhraamaan, ja kristittyjä menehtyi marttyyreina. Silvian poika Gregorios opettaakin Luukkaan evankeliumista saarnatessaan (Homily 35.8, Clancy: Christ the Gardener, 48), että kirkko on täynnä kukkia: liljoja rauhan aikana ja ruusuja sodan aikana.
Juho Wilskman kuvailee tietokirjassaan Sota keskiajalla germaaniheimojen sodankäyntiä Roomaa vastaan. Germaanit suosivat lähitaistelua, mutta vain harvoilla oli varaa kalliisiin suojavarustuksiin. Keisari Aurelianuksen rakennuttama muuri suojasi Rooman kaupunkia koko keskiajan.
Kun itägootit olivat vallanneet Italian, Itä-Rooman keisari Justinianus I lähetti armeijansa valtaamaan läntisiä alueita, ja sota Italiassa itägoottien kanssa kesti yli 20 vuotta. Myöhemmin langobardit tulivat Pohjois-Italiaan. 500- ja 600-luvuilla germaaniset kansat omaksuivat kristinuskon, useimmat ensin areiolaisessa muodossa.
Sotien julmuuksien ja epidemioiden keskellä ei olekaan ihmeteltävää, että Gregorios, Silvian poika, on kirjoittanut kommentaarin Jobin kirjaan (Moralia). Gregorioksen nöyryydestä ja kohtaamisestaan hänen kanssaan kertoo myös erämaakilvoittelija Johannes Moskos kirjassaan Niitty: Kertomuksia taivaallisen ruusutarhan elämästä (Avaa uuden sivuston).
Rukousta ja puutarhan hoitoa
Pyhä Silvian kerrotaan innoittaneen muita esimerkillään. Rukous ja puutarhat voivat kuulua toki muittenkin kuin luostarikilvoittelijoiden kesäpuuhiin. Maallikon arkiyhteyksissä rukous puutarhaa hoitaessa mainitaan myös Eila Valtasen Ortodoksisia arkirukouksia -kirjan esittelyn yhteydessä. Hengellisesti innoittavaa lukemistakaan ei tarvitse unohtaa: kuuluupa esimerkiksi arkkipiispa Paavalin toimittama ja suomentama Erämaan hedelmälliset puutarhat koottuun kesälukemistoon.
Johanneksen evankeliumin mukaan ylösnoussut Kristus ilmestyi pyhälle Magdalan Marialle, joka luuli Herraa puutarhuriksi (Joh. 20:15). Clancy tähdentää, kuinka Gregorios Suuri tulkitsee evankeliumiopetuksessaan, että ehkei Magdalan Maria erehtynytkään niin suuresti luullessaan Kristusta puutarhuriksi: eikö Kristus ollut hengellisesti puutarhuri hänelle, kun Hän istutti hyveen hedelmälliset siemenet hänen sydämeensä rakkautensa voimalla? (Homilies on the Gospels, ks. Clancyn artikkeli 2012, 38.)
Kuva: Pyhä Silvia vaali Jumalan tuntemista ja Jumalan rakastamista, ja näitä hän välitti ympärilleenkin kuin tuoksuva kirkkopuutarhan kukka.
