Kuuntele
Kristus nousi kuolleista!
On ilo aloittaa kirkkomme kahdennetkymmenennet kirkkolaulupäivät täällä Uspenskin katedraalissa, pääsiäisen riemun yhä kaikuessa. Nämä kokoontumiset ovat aina olleet tärkeitä ja ne ovat vuosien varrella myös todistaneet merkittävistä muutoksista. Nämä ovat ainakin seitsemännet kirkkolaulupäivät, joissa on naiskanttoreita, eikä kukaan enää hämmästele tätä aikoinaan kummastustakin herättänyttä korjausliikettä.
Kirkkolaulupäivät ovat siis vuosien varrella todistaneet monista merkittävistä muutoksista. Vuonna 1965 Ilomantsissa otettiin käyttöön arkkipiispa Paavalin muotoilema “muoviliturgia”, jossa eukaristian rukoukset luettiin ääneen – käytäntö, joka on sittemmin levinnyt ympäri ortodoksista maailmaa.
Kirkkolaulupäivillä on ollut tärkeä rooli suomen kieleen sävelletyn ortodoksisen kirkkomusiikin tunnetuksi tekemisessä. Suoraan suomen kieleen sävelletty musiikki kykenee usein yhdistämään musiikin ja tekstin harmonisemmaksi kokonaisuudeksi kuin mihin käännös kykenee. Edellä mainitsemani vuoden 1965 Ilomantsin kirkkolaulupäiviä voidaan pitää lähtölaukauksena myös yhä kasvavalle omien kirkkomuusikkojemme sävellystyölle. Tänä viikonloppuna liturgiassa kuulemme Aleksi Suikkasen, Markus Hännisen, Leonid Bashmakovin ja Elia Pietarisen säveltämää musiikkia. Nyt kuultava rukouspalvelus Ukrainan rauhan puolesta on myös Elia Pietarisen sävellys.
Juuri siksi sävellys, jonka pian kuulemme, ei ole vain musiikkia. Se on kirkon ääni – rukous ja vastaus siihen kärsimykseen, jonka keskellä Ukraina nyt on.
Sota Euroopassa jatkuu viidettä vuotta. Venäjän oikeudeton hyökkäys Ukrainaan helmikuun 22. päivänä vuonna 2022 muutti maanosamme perustusta. Sen jälkeen on seurannut niin paljon kärsimystä, surua, kauhuja ja pimeyttä, että Ukrainan kansalla kestää usean sukupolven ajan toipua tästä kaikesta.
Kristittyinä tiedämme aina, mitä meidän tulee tehdä. Me rukoilemme. Me pidämme yllä totuutta. Me autamme. Nämä kolme eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan toistensa edellytyksiä. Rukous ilman totuutta on tyhjää, totuus ilman apua on tekopyhää, apu ilman rukousta kuluttaa antajansa loppuun. Tämän kaiken teemme, vaikka maailman mahtavimmat mekanismit pyrkivät kääntämään puhtaan totuuden valheeksi ja valheen keino-totuudeksi. Jos erkanemme totuudesta, hylkäämme Kristuksen, joka on Totuus.
Tämäkään ei vielä riitä. Meidät on kutsuttu myös auttamaan Ukrainaa ja ukrainalaisia konkreettisesti, niin Ukrainassa kuin pakolaisuudessakin. Palauttakaamme mieliin toisen maailmansodan evakot ja se, kuinka heitä autettiin. Muistelimmehan evakkojen päivänä viime maanantaina, kuinka liki puoli miljoonaa kansalaistamme joutui muuttamaan pois kotiseuduiltaan toisen maailmansodan seurauksena. Samalla vietimme ensimmäistä kertaa Kristuksen Evakko-ikonin juhlaa. Jo silloin oli niitäkin, jotka nurisivat joutuessaan tinkimään omastaan evakkojen hyväksi. Kukaan itseään kristittynä pitävä ei kuitenkaan voi kieltäytyä auttamasta hädänalaisia. Eikä yksikään itseään kristittynä pitävä voi lähteä oikeudettomaan hyökkäykseen, ei siihen kehottaa eikä sellaista puolustella.
Aivan hiljattain Rooman paavi Leo muistutti kristittyjen tehtävästä rauhan ylläpitäjinä. Vain muutamia päiviä sitten Canterburyn arkkipiispa Mullally kehotti koko anglikaanista yhteisöä yhdessä paavin kanssa kohottamaan äänensä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Niihin ääniin liittyy tänä iltana myös meidän äänemme – Suomen ortodoksisen kirkon ääni osana sitä kristikunnan yhteistä todistusta, jota tämä aika väistämättä vaatii.
Niinpä mekin nyt pyydämme Jumalaa pehmittämään sydämet ja ohjaamaan kansat ja niiden johtajat rauhan tielle. Jumalanpalvelus ja rukous osaltaan myös lievittävät ahdistustamme, koska aina rukoiltuamme tiedämme tehneemme jotakin merkityksellistä tuon suuren vääryyden korjaamiseksi.
Tämäkin rukouspalvelus vuodattaa musiikilla valoa sodan sumentamaan maailmaan ja korjaa sellaista, mitä kukaan tai mikään muu ei voi korjata. Olemme vajaa kolme viikkoa sitten pyhänä pääsiäisenä saaneet todistaa, kuinka hyvä voittaa pahan, oikeus kukistaa vääryyden ja totuus tallaa valheen jalkoihinsa. Vain tämä, Kristuksen saavuttama voitto on lopullinen ja iankaikkinen.
Kuvituskuvassa arkkipiispa Elia Uspenskin katedraalissa.
