Kuuntele
Markuksen kertomuksessa mainitaan nimeltä kolme naista, mutta kirkon traditio tuntee heitä peräti kahdeksan: Magdalan Maria, Jeesuksen äiti Maria, Klopaksen vaimo Maria, Salome, Johanna, Susanna sekä Martta ja Maria.
Kahdeksan nimen lista on koottu yhdistämällä Markuksen mainitsemiin nimiin muissa evankeliumeissa mainittuja naisia. Tässä kirjoituksessa tarkastelen pääsiäiskertomusten naishahmoja evankeliumien kautta, siis jossain määrin toisin kuin traditio tekee. Tarkoitus on selvittää, keitä nämä naiset olivat ja mitä heistä voidaan tietää.
Evankeliumit nimeävät naisjoukon eri tavoin
Markuksen kertomuksessa ristin juurella seisoivat Magdalan Maria, nuoremman Jaakobin ja Jooseksen äiti Maria, Salome sekä muita naisia. Markuksen mukaan Magdalan Maria ja Jooseksen äiti näkivät, kun Jeesus haudattiin.
Sapatin jälkeen Magdalan Maria, Jaakobin äiti ja Salome ostavat tuoksuöljyä ja lähtevät aamun pimeydessä haudalle voitelemaan Jeesusta. (Mark. 15:40–41, 15:47–16:1) Toisen Marian nimi annetaan kolmessa eri muodossa, ja hänen toisen poikansa nimi Jooses on joissakin käännöksissä korjattu muotoon Joosef.
Matteuksen evankeliumissa ristinnaulitsemista katselevista naisista nimetään Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria sekä Sebedeuksen poikien äiti. Magdalan Maria ja toinen Maria istuvat vastapäätä hautaa ja näkevät hautaan viemisen sekä lähtevät haudalle pääsiäisaamuna. (Matt. 27:55–56, 61, 28:1)
Luukkaan kertomuksessa ristiinnaulitsemista seuraavat Jeesuksen tuttavat Galileasta ja Jeesusta seuranneet naiset, joista hautaamisen todistajiksi nimetään jälkimmäiset. Luukas kertoo, että naiset lähtivät haudalle mukanaan valmistamaansa tuoksuöljyä. Luukkaan mukaan naiset olivat Magdalan Maria, Johanna, Jaakobin äiti Maria sekä muita naisia. (Luuk. 23:49, 23:55–56, 24:1–10)
Johanneksen evankeliumi mainitsee ristin juurelle Jeesuksen äidin ja tämän sisaren (siis Jeesuksen tädin), Klopaksen Marian ja Magdalan Marian. Haudalle tässä kuvauksessa menevät ainoastaan Magdalan Maria ja Pietari. (Joh. 19:25; 20:1–18)
Naisten nimissä on eroja, ja havaintoa on selitetty eri tavoin. Ortodoksinen perinne tarkastelee kertomuksia yhtenä kokonaisuutena ja ajattelee naisten tulleen eri ryhminä haudalle. Tutkijat näkevät, että erot nimissä liittyvät esimerkiksi evankelistojen tuntemiin lähteisiin. Evankeliumeissa on muitakin nimiluetteloita, jotka eroavat toisistaan, kuten Jeesuksen esivanhempien ja kahdentoista apostolin nimet.
Monta Mariaa
Uuden testamentin tunnetuimmat Mariat ovat Magdalan Maria, Martan sisko sekä Jeesuksen äiti. Magdalan Maria nimetään jokaisessa evankeliumissa tyhjän haudan todistajaksi. Hänen lisänimensä tulkitaan viittaavan Magdalan kaupunkiin Galileassa, joka oletetaan hänen kotipaikakseen.
Toinen haudalle mennyt Maria identifioidaan vaihtelevasti nuoremman Jaakobin ja Jooseksen äidiksi, Jaakobin ja Joosefin äidiksi tai Jaakobin äidiksi. Hän on muutoin tuntematon hahmo, mutta joskus tulkitaan, että hän olisi Jeesuksen äiti. Tulkinta johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen äiti on ristin juurella, ja Markus mainitsee Jeesuksella olleen veljet nimeltä Jaakob ja Jooses (Mark. 6:3). Toisaalta, jos kyseessä olisi Jeesuksen äiti, miksi häneen ei viitattaisi Jeesuksen äitinä?
Luultavasti monet Mariat selittyvät sillä, että nimi oli hyvin yleinen. Roomalaisajan Palestiinan tunnetusta naisennimiaineistosta kaksi nimeä edustaa lähes puolta aineistoa, ja toinen näistä nimistä on Maria tai variantti Mariamme. Magdalan Mariaa lukuun ottamatta Mariat erotetaan toisistaan sukulaisuussuhteiden mukaan. Matteus täsmentää Jaakobin ja Joosefin Marian heidän äidikseen.
Johannes viittaa Klopaksen Mariaan täsmentämättä sukulaisuutta, mutta yleensä ajatellaan, että Maria oli Klopaksen vaimo. Myös äiti tai tytär olisivat periaatteessa mahdollisia.
Jotkut ovat halunneet selkiyttää evankeliumien eroja tulkitsemalla, että Klopaksen vaimo oli Jaakobin ja Jooseksen/Joosefin äiti. Tulkinta ei kuitenkaan ole välttämätön. Johanneksen evankeliumi eroaa muista evankeliumeista paljon, ja sen kirjoittaja on voinut tuntea eri version pääsiäisen tapahtumista.
Salaperäinen Salome
Toinen lähdeaineiston kahdesta yleisimmästä naisennimestä on Salome. Nimi vastaa miehennimi Salomoa, ja Palestiinaa hallinneiden Herodesten suvussa oli useita Salome-nimisiä naisia.
Jos Marioita on hämmentävän paljon, Uusi testamentti nimeää vain yhden Salomen (Mark. 15:40, 16:1).
Miksi Matteus ja Luukas eivät nimeä Salomea, vaikka käyttivät Markusta lähteenään? Joskus Salome ajatellaan Sebedeuksen poikien äidiksi. Mahdollisesti Markuksen Salome oli toisille evankelistoille tuntematon. Matteus ja Luukas ovat jättäneet pois myös viittauksen kyreneläisen Simonin poikiin Aleksanteriin ja Rufukseen – oletettavasti, koska eivät tunteneet heitä (Mark. 15:21, Matt. 27:32, Luuk. 23:26).
Vaikka Salomesta ei kerrota enempää Markuksen evankeliumissa, hän esiintyy Uuden testamentin ulkopuolisissa kirjoituksissa. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa ja kadonneessa Egyptiläisten evankeliumissa Salome keskustelee ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Jälkimmäisestä tiedetään Clemens Aleksandrialainen (n. 150–n. 215 jaa.) kirjoitusten perusteella.
Jaakobin protoevankeliumissa Salome-niminen henkilö on paikalla Jeesuksen syntymäyönä todistamassa neitseellisen syntymän ihmettä. Salomen hahmoa ei kertomuksessa selitetä mitenkään. Usein ajatellaan, että hän on toinen kätilö. Kirjallisessa mielessä epäilevä Salome onkin uskovan kätilön vastapari. (Jaak. Prot. 19–20)
Jotkut ajattelevat, että Protoevankeliumin Salome olisikin Joosefin tytär aiemmasta avioliitosta. Ainakin palestiinalaissyntyinen Kyproksen piispa Epifanios (n. 315–403) tunsi tradition, jonka mukaan Jeesuksen siskot – Joosefin tyttäret ensimmäisestä avioliitosta – olivat nimeltään Salome ja Maria tai Hanna.
Varakkaat naiset Johanna ja Susanna
Luukas mainitsee Kristuksen haudalle menneiden naisten joukkoon Salomen sijaan Johannan. Myös Johanna, Johanneksen ja Johananin sisarnimi, lukeutui yleisten nimen joukkoon.
Luukas on aiemmin kertonut, että Jeesuksen kulkiessa Galileassa hänen seurassaan oli kaksitoista oppilasta ja joukko naisia, jotka hän oli parantanut tai vapauttanut demonien vallasta. Naisten joukkoon kuuluviksi nimetään Magdalan Maria, Kuusas-nimisen Herodeksen virkamiehen vaimo Johanna ja Susanna. (Luuk. 8:1–3)
Susanna mainitaan vain tässä kohdassa eikä enää haudalle menevien naisten joukossa. Johannan Luukas identifioi aviomies Kuusaksen kautta, joka mainitaan Herodeksen virkamieheksi. Herodes Antipas (20 eaa.–39 jaa.) hallitsi Galilean aluetta Jeesuksen aikana ja viittaus Johannan aviomieheeen on yksi harvoista viittauksista Herodeksen lähipiiriin evankeliumeissa. Nimi Kuusas on mahdollisesti nabatealaista alkuperää, siis nykyisen Jordanian ja Negevin alueelta.
Luukas viittaa naisten taloudelliseen itsenäisyyteen ja varallisuuteen. Joskus ajatellaan virheellisesti, että aikakauden naiset elivät kodin piirissä, osallistumatta julkiseen elämään ja miehistä riippuvaisina. Dokumentaarinen aineisto ei anna tällaista kuvaa. Esimerkiksi erilaiset avioliittoihin ja avioeroihin liittyvät sopimukset, testamentit ja oikeudenkäynteihin liittyvät dokumentit antavat kirjallisia lähteitä monipuolisemman kuvan naisten taloudellisesta asemasta ja toimijuudesta. Dokumenttiaineistosta voidaan mainita Babathan arkisto, joka kertoo 100-luvulla jaa. eläneen Babathan elämästä ja hänen avioliitoistaan, huoltajuudesta, omaisuus- ja oikeusriidoista.
Luukkaan evankeliumin kirjoittaja mainitsee Apostolien teoissa useita taloudellisesti itsenäisiä naisia, jotka toimivat ensimmäisten seurakuntien keskushahmoina: Tabita, Markuksen äiti Maria, Lydia, Priscilla (Ap.t. 9, 12, 16, 18). Ei ole syytä epäillä naisten aktiivista roolia ensimmäisten kristittyjen yhteisöissä. Myös Paavalin kirjeet antavat kuvan naisista merkittävinä toimijoina (Room. 16).
Millainen oli Jeesuksen naisoppilaiden palvelutehtävä?
On perusteltua ajatella, että mirhantuojanaiset olivat Jeesuksen oppilaita, kuten Pietari ja muut. Evankeliumit antavat kuitenkin naisille toisenlaisen roolin kuin miesoppilaille. Markus ja Matteus kirjoittavat, että naiset olivat jo Galileassa seuranneet ja palvelleet Jeesusta (Mark. 15:40–41; Matt. 27:55). Myös Luukas viittaa alkutekstissä naisten antamaan tukeen palvelemisena.
Usein tulkitaan, että naiset huolehtivat Jeesuksen käytännön asioista. Luukkaan viittaus taloudelliseen tukeen ja oppilaiden lisääminen tuettavien joukkoon vie ajatukset tähän suuntaan. Palvelemisella on kuitenkin monia ulottuvuuksia: myös enkelit erämaassa palvelivat Jeesusta hänen paastotessaan (Mark. 4:11, Matt. 1:13). Ennen kuolemaansa Jeesus opetti, ettei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta (Mark. 10:45; Matt. 20:28).
Naisten hiljaisuus
Naiset eroavat miesoppilaista muutenkin kuin palvelevan roolinsa kautta. Miehet toimivat ja keskustelevat, mutta myös pettävät, kieltävät ja pakenevat. Naiset ilmaantuvat näkyviin, kun miehet ovat paenneet ja piilossa. He ovat hiljaisia silminnäkijöitä, jotka näkevät kärsimyksen ja kuoleman, ristiltä ottamisen ja hautaan viemisen. Sapatin jälkeen he suuntaavat haudalle tehdäkseen vainajalle viimeisen palveluksen, hautaan valmistamisen.
Markuksen evankeliumissa naiset kohtaavat valkoiseen pukeutuneen nuoren miehen, joka kertoo heille ylösnousemuksesta ja kehottaa viemään sanoman Pietarille ja muille. Naiset toimivat toisin: järkyttyneinä he pakenevat haudalta eivätkä sano kenellekään mitään.
Varhaisin evankeliumi päättyy naisten pakoon ja vaikenemiseen. Myöhemmissä versioissa kerrotaan, miten he veivät sanoman ylösnousemuksesta Jeesuksen oppilaille.
Kirjallisuutta
Bauckham, Richard. Gospel Women: Studies of the Named Women in the Gospels. Eerdmans 2002.
Collins, Adela Yarbro. Mark: A Commentary. Fortress Press 2007.
D’Angelo, Mary Rose & Ross Shepard Kraemer (toim.). Women & Christian Origins. Oxford University Press 1999.
Dunning, Benjamin H. (toim.). The Oxford Handbook of New Testament, Gender, and Sexuality. Oxford University Press 2019.
Graham, Susan Lochrie. “Silent Voices: Women in the Gospel of Mark.” Semeia 54 (1991): 145–58.
Ilan, Tal. Lexicon of Jewish Names in Late Antiquity. Part 1, Palestine 300 BCE–200 CE. Mohr Siebeck 2001.
Meyers, Carol et al. (toim.). Women in Scripture: A Dictionary of Named and Unnamed Women in the Hebrew Bible, the Apocryphal/Deuterocanonical Books, and the New Testament. Houghton Mifflin 2000.
Pääkuva: Pääsiäisen tapahtumia esittävässä ikonissa on kuvattuna naisia ja enkeleitä. Kuva: Tuntematon/Wikimedia Commons
