Kuuntele
Opetus- ja kulttuuriministeriön väestönkehityksen vaikutuksia perusopetukseen tarkastelleen työryhmän loppuraportti (Avaa uuden sivuston) julkaistiin 12. maaliskuuta 2026. Työryhmä ehdottaa oman uskonnon opetuksen lopettamista ja yhteiseen katsomusopetukseen siirtymistä. Työryhmä perustelee näkemystään yhdenvertaisuudella ja säästöillä.
Samana päivänä myös Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry ilmoitti kannattavansa samaa linjausta (Avaa uuden sivuston).
Myös Helsingin kaupunki valmistelee yhteisen katsomusopetuksen mallia. Mallin on määrä tulla voimaan lukuvuodesta 2027–2028 alkaen.
Yhteiseen katsomusopetukseen siirtyminen on herättänyt vastustusta Suomen Ortodoksisten Opettajien Liiton (SOOLi ry) taholta. Liitto julkaisi yhteisen kannanoton yhdessä Helsingin ortodoksisen seurakunnan kanssa. Siinä kommentoidaan Helsingin kaupungin edellä mainittua suunnittelemaa.
”Oman uskonnon opetus on perusopetuslaissa turvattu oikeus. Siihen puuttuminen edellyttää erittäin huolellista arviointia sekä toiminnan laillisuuden että sen vaikutusten näkökulmasta”, kannanotossa painotetaan.
Myös erityisluokan sekä ortodoksisen uskonnon opettaja Anna Laine-Çam otti hiljakkoin kantaa blogikirjoituksessaan oman uskonnon opetuksen puolesta.
Nykymuodossaan jokainen oppilas osallistuu joko uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen. Eri katsomusaineiden oppimääriin kuuluu tutustumista muihin uskontoihin ja elämänkatsomuksiin.
Maallinen ja ortodoksinen näkökulma ovat erilaisia
Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja Suomen Ortodoksisten Opettajien Liiton SOOLi) yhteisessä kannanotossa todetaan muun muassa, että voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista katsomusaineiden opettamista yhtenä kokonaisuutena. Yhteisopetus ei myöskään mahdollista poikkeamista opettajien kelpoisuusvaatimuksista.
Kannanotossa todetaan, että sekulaari humanismi ja yksilökeskeinen maailmankuva eivät ole katsomuksellisesti neutraaleja lähtökohtia.
Lisäksi siinä kyseenalaistetaan väite, jonka mukaan oman uskonnon opetus olisi oppilaita eriarvoistavaa. Perusteluna mainitaan, ettei tällaiselle näkemykselle ole esitetty tutkimusnäyttöä. Jo nyt oppilaat työskentelevät koulussa erilaisissa ryhmissä, eri oppiaineissa ja eri opettajien johdolla.
Yhteisopetus ei mahdollista poikkeamista opetussuunnitelman sitovista tavoitteista ja sisällöistä.
Lisäksi tuodaan esiin, että näennäisesti yhteisetkin teemat voivat sisältää kullekin traditiolle ominaisia lähtökohtia ja painotuksia. Esimerkiksi sekulaari näkökulma ja ortodoksisen kristityn näkökulma ihmisarvoon ja ihmisoikeuksiin ovat erilaiset.
Koulun oltava turvallinen tila
Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa opetuksen järjestäjää arvioimaan yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan sekä osallistamaan oppilaat ja huoltajat yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin.
”Yhteinen katsomusopetus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa vähemmistöön kuuluva oppilas asetetaan oman katsomuksensa edustajaksi enemmistön keskelle. Koulun tulee olla identiteettiturvallinen tila, jossa oppilas voi ilmaista katsomustaan ilman leimautumisen pelkoa”, kannanotossa todetaan.
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton näkemyksen mukaan eri oppiaineiden opetuksen järjestämiseen liittyy useita haasteita sekä käytännön tasolla että yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi tietyn uskonnon opetuksen velvoittavuus toteutuu vasta, jos koulussa on vähintään kolme kyseiseen uskontokuntaan kuuluvaa oppilasta, kelpoisia opettajia on haastavaa löytää ja katsomusopetusta joudutaan järjestämään koulujen ulkopuolella, kuten etänä.
Uskontoa tai elämänkatsomustietoa opiskeli vuonna 2024 yli puoli miljoonaa peruskoulun oppilasta (Avaa uuden sivuston). Suurin osa oli evankelis-luterilaisen uskonnon opiskelijoita. Seuraavina olivat elämänkatsomustiedon, islamin ja ortodoksisen uskonnon opiskelijat.
