Sallikaa lasten tulla Minun tyköni

Pikkuinen poika pysäyttää minut Valintatalossa ja kertoo nähneensä minut aamulla kirkossa. Poika jatkaa kysymyksellä, joka saa minut hämmästymään: Olivatko Jumala ja Jeesus todella olemassa?

Totuus on avautunut hänelle ja saanut hänet innostumaan. Ympärilläni on aina ihmisiä, ja olla ihmisenä ihmisten joukossa – sitä on elämä ja siinä sen päämäärä. Tuossa pienessä pojassa, jonka nimeä en edes tiedä, kohtasin kuitenkin ihmisen ihmisessä syvällisemmin kuin ennen. Me aikuiset ihmiset olemme usein oman itsemme vankeja. 

Synkkien toiveidemme ja mielenliikkeittemme, itsekkyytemme ja sisäisten ristiriitojemme, moraalisten heikkouksiemme ja syyllisyytemme, mielialojemme ja pelkojemme, vankeja. Me olemme yksinäisyytemme, kaipuumme, illuusioidemme ja haaveittemme, uskonpuutteemme ja lopulta kuolemamme vankeja. Vapautuksen tästä kaikesta voi tuoda vain joku meitä itseämme korkeampi ja suurempi. Vastauksen tuo tuon pienen pojan kysymys. Jumala ja Kristus, uskomme ankkurit, voivat yksin tuoda valoa elämäämme ja samalla tuo hengellinen valo, joka valaisee sielun, tuo myös selkeyden sydämeen, ohjaa henkeämme ja lopulta osoittaa sille elämän tien. Kristuksen hengen säteily ei aina tapahdu epätavallisilla teoilla vaan yksinkertaisin totuuden ja rakkauden töin, rakkauden joka tarvittaessa ottaa myös kärsimyksen kantaakseen, kirkastaa ja siten lunastaa sen. Jumalan rakkaus näkee jokaisen ihmisen arvon eikä halveksi meistä pienimpiäkään. Vaikka me toistuvasti käyttäisimme Kristuksen luottavaisuutta väärin, Hän ei näe syytä olla  lahjoittamatta sitä meille uudestaan. Tuo lempeä voima voi aiheuttaa muutoksen meissä ja hyvyys herää jälleen eloon. Mekin voimme jakaa tuota voimaa kohtelemalla inhimillisesti lähimmäisiämme ja kenties Jumalan kuva, joka kenties oli jo sammunut, herää eloon. Kristus osoitti omalla elämällään, että jokaisella yksilöllä on korkea arvo Jumalan silmissä. Ristin ryövärikin kohtasi  viime hetkillään tuon rakkauden voiman ja pelastui.

Ihminen on salaisuus! Ratko koko elämäsi ajan tuota salisuutta, etkä taatusti käytä aikaasi hukkaan! Jokaisen ihmisen sielussa on asioita, joita hän ei paljasta kaikille, korkeintaan ystävilleen. On myös asioita, joita hän ei paljasta edes ystävilleenkään, korkeintaan itselleen ja silloinkin salassa. Ja vihdoin on myös sellaisia asioita, joita ihminen ei uskalla paljastaa edes itselleen, ja sellaisia asioita kertyy meille kaikille ihmisille. Silloin tarvitsemme jälleen tuon alussa mainitsemani pienen pojan esimerkkiä. 

On aika lähteä jälleen etsimään tietä Jumalamme luo. Lapsen usko ja innostus tuovat sielulle parannuksen ja saavat meidät liikuttumaan, ja vihdoin sydämemme jälleen puhdistuu. Ilman puhdasta sydäntä ei täydellistä uskoa synny. 

Hyvät vanhemmat! Elämän taidot opitaan kotona. Antakaa lastenne tuntea Jumalan rakkaus ja hyvyys. Muisto vanhempien hyvistä teoista, heidän totuuden rakkaudestaan, oikeudenmukaisuudestaan, hyväsydämisyydestään ja siitä että he eivät valehdelleet, antavat lapsille parhaan mahdollisen kasvualustan. Jos isoon puuhun varttaa pienen oksan, siitä kasvaa osa isoa puuta. 

Perehdyttäkää lapsenne rohkeasti Raamattuun, auttakaa heitä uskomaan Jumalaan ja Kristukseen. Uskokaa minua, he muistavat sen koko elämäänsä. Näin Valintatalon kassalta alkanut etsintä tuottaa siunatun hedelmän ja Kristus iloitsee yhdessä kanssanne.

Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi.

 

Pappismunkki Johannes
2/2014