Perhe – kirkko pienoiskoossa

Johannes Krysostomos käyttää perheestä nimitystä ekklesioula, pikkukirkko, korostaakseen perheen keskeistä asemaa kirkossa ja osoittaakseen arvostusta perheen kasvatustehtävälle. Lapsi oppii kuulumaan seurakuntayhteisöön nimenomaan oman perheensä kautta, osallistumalla mahdollisimman usein seurakunnan jumalanpalveluksiin, erityisesti liturgiaan. Tällä tavoin lapsi ymmärtää olevansa osa isompaa kokonaisuutta, seurakuntaperhettä, ja siitä tulee luonnollinen osa hänen elämäänsä.

Paras opettaja lapselle on vanhempien oma esimerkki. Krysostomos neuvookin vanhempia rukoilemaan joka aamu ja ilta yhdessä lastensa kanssa – mieluiten kotialttarin edessä. 

Monilta vanhemmilta on kuitenkin katkennut elävä yhteys seurakuntaan. Syitä löytyy monia: on osaamisen ja tiedon puutetta, jumalanpalveluksissa ei käydä aktiivisesti tai kirkollinen tapakulttuuri ei ole siirtynyt kotona sukupolvelta toiselle. Kirkko joutuu myös kilpailemaan monenlaisen muun vapaa-ajan tarjonnan kanssa. 

Tämän päivän suurena haasteena onkin se, miten seurakunta voi tukea vanhempia näiden kasvatustehtävässä. Kirkko muuttaa ihmistä niin, että hän ajattelee, toimii, työskentelee ja kehittyy Kristuksen antaman esikuvan mukaisesti. Mitä enemmän ihminen hyväksyy elämässään kirkon tarjoamaa ravintoa, sitä enemmän hän kypsyy ihmisenä ja myös suomalaisen monimuotoisen kulttuurin jäsenenä. Hän menestyy kaikenlaisten haasteiden  keskellä eläen vahvan identiteettinsä voimalla. 

 

 

Arkkipiispa Leo
2/2014