Pääkirjoitus | Työn perässä

Muutama vuosikymmen takaperin radiosta kaikui usein M. A. Nummisen ”Isän ja äidin työlaulu”. Laulu alkaa sanoin: ”Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta leipää syödään…”. Laulu antaa työstä myönteisen kuvan, mutta unohtaa työttömät. Työ tai sen puute kuitenkin värittää merkittävässä määrin ihmisen elämää. Leivättä eivät toki jää meidän maassa työttömätkään, mutta työn tuottamasta ilosta ja siunauksesta he kyllä jäävät paitsi.

Suomenkielen työ -sanasta eivät juonnu sanat orja tai palvelija, kuten kreikan- ja venäjänkielessä. Syynä voi olla se, ettei meillä ole ollut orjuutta, kuten mainittujen kielten alueilla, tai sitten yhteys liittyy itäisen kristillisyyden perinteeseen. Hengellisessä mielessä palvelija -sana ei viittaa palkkaa nauttivaan, vaan kristillistä elämää todeksi elävään ”vapaehtoiseen palvelijaan”. Merkkinä tästä palvelijan asemasta kastetoimituksessa leikataan hiuksia. Sama tehdään myös lukijan ja munkin vihkimyksessä merkkinä alistumisesta hengelliselle esivallalle.

Loman jälkeen ihmiset ovat palailleet töihinsä ja seurakunnissa monenlaiset piirit aloittavat toimintansa. On aika tehdä, ei ainoastaan palkkatyötä, vaan myös uurastaa oman hengellisen kasvun hyväksi. Seurakuntien opintopiirit ovat oivallinen tapa parantaa tietoa oman uskon perusteista, perehtyä kirjallisuuteen tai oppia ikonimaalausta. Kirkon yhteydessä on toki mahdollista tehdä myös apaaehtoistyötä. Kirkkokahvien valmisteluun on uudet käsiparit tervetulleita. Tarvitaan myös uusia voimia kuoroon, lukijoiksi ja alttariapulaisiksi. Seurakunnan lähimmäispalvelukin tarjoaa monimuotoisia mahdollisuuksia auttaa tosia. Vierailu yksinäisen kodissa tai kirkkokyydin tarjoaminen ei paljoa vaadi, mutta avun vastaanottajalle se on varmasti merkityksellistä.

Usein ajattelemme, että Paratiisi on puutarha, jossa ei tarvinnut tehdä mitään. Jumala antoi kuitenkin ihmiselle tehtävän huolehtia siitä, eikä se ollut ensiluoduille vastenmielistä. Vasta paratiisista karkotus teki työstä ”vaivan”. Yritetään alkavana talvena, edes kirkossa, palata Paratiisin ilmapiiriin ja kiittää Jumalaa meille annetuista töistä.

Piispa Arseni
4/2014