Pääkirjoitus | Juhlan odotuksessa

Vuoden kiertoa rytmittävät arki ja juhla. Molempia tarvitaan, sillä juhla ei tuntuisi juhlalta ilman sen vastapainoksi asettuvaa arkista elämää töineen ja touhuineen. Kirkon elämässä vuorottelevat lisäksi paastopäivät ja paastokaudet vastapainona juhla-ajalle ja paastottomille arkipäiville. Pian vietettävää Kristuksen syntymäjuhlaa edeltää neljäkymmenpäiväinen paasto. Se on kestoltaan aivan samanpituinen, kuin ennen pääsiäistä oleva suuri paasto. Erotuksena vain se, että joulupaastossa ei sunnuntaipäiville ole erityisiä teemoja, eivätkä liturgiset tekstit valmista samalla tavalla edessä olevaan juhlaa, kuin Kristuksen ylösnousemusjuhlan edellä.
Joulupaaston ajalla Valamoon kokoontuu kirkolliskokous. Sen asialistalla on ainoastaan yksi aloite, mutta sen sijaan useita työryhmien valmistelemia raportteja. Niistä tulee vilkasta keskustelua herättämään ainakin hallinnon kehittämistyöryhmän raportti. Sitä merkityksettömimmiksi eivät käsittelyssä kuitenkaan saisi jäädä kirkon kulttuuriperintöstrategia tai kirkon omia opintoja koskevan työryhmän mietintö. Ensin mainittu on tärkeä siksi, että kirkon hallussa ja vastuulla on kulttuurihistoriallisesti merkittävää kansallisomaisuutta. Toinen puolestaan sen vuoksi, että koulutus on ensiarvoisen tärkeää ammattiin valmistumiseksi ja sen jälkeen ammattitaidon ylläpitämiseksi. Oman innostuksen perusteella papillista työtä tekeville opiskelu on puolestaan välttämätöntä perustietojen ja taitojen saavuttamiseksi.
Kristuksen syntymäjuhlan edellä on monien vaikea hiljentyä juhlan odotukseen. Kaupoissa soivat joululaulut jo marraskuun puolivälistä lähtien ja ruokakauppoja myöten on liikkeissä esillä jouluista myytävää. Moniin seurakuntiimme on myös tullut vieras tapa alkaa juhlia joulua ennen aikojaan eli viettää ns. pikkujoulua. Oman kirkollisen kulttuurin säilyttäminen on vähemmistölle vaikea mutta arvokas asia. Oman kirkkomme perinteen säilyttämisessä on meillä parannettavaa ja parannus on hyvä aloittaa jo tästä joulupaastosta.
Juhla tuntuu juhlalta vasta oikeaan aikaan vietettynä, paaston päätyttyä. 

Piispa Arseni
5/2014