Kolumni | Ortodoksisissa hautajaisissa

Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. (Saarn. 12:7)

Uskomme ytimessä on luottamus ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Silti kuoleman kohtaaminen on vaikea ja pysäyttävä kokemus.

Jokaisella meistä on oikeus tulla haudatuksi omaa katsomustamme ja toivomuksiamme kunnioittavalla tavalla. Siksi on tärkeää, että keskustelemme kuolemasta ja hautausjärjestelyistä läheistemme kanssa jo elinaikana.

Ortodoksisen vainajan vakaumuksen kunnioittaminen on ensiarvoisen tärkeää myös silloin, kun muut läheiset eivät kuulu ortodoksiseen kirkkoon. Tällöin on hyvä selvittää hautaamisjärjestelyt lähiseurakunnan kanssa hyvissä ajoin ja ilmaista oma tahto kirjallisesti.

Etukäteen voi myös varata itselleen kuolinvaatteet sekä ristin ja pienen ikonin arkkuun laitettavaksi. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu edesmenneiden läheisten muistaminen 40 päivää kuoleman jälkeen sekä vuosittain kuolinpäivänä. Tällöin toimitetaan haudalla tai kirkossa muistopalvelus, jonka toimittamisesta voi sopia lähiseurakunnan papin kanssa. Lisäksi omassa rukouselämässämme muistamme varmasti läheisiämme koko ajan.

Vastuu hautausjärjestelyissä opastamiseen kuuluu seurakunnille. Kaikissa ortodoksisissa seurakunnissa papisto päivystää voidakseen neuvoa, auttaa ja lohduttaa läheisen kuoleman kohdatessa.

Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo

Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus on 8.12.2014 antanut ohjeen ”Hautaan siunaamisen hyvä ekumeeninen käytäntö”, joka on hyvä kooste niin seurakunnille kuin yksityisille ihmisille siitä, mitä hautausjärjestelyissä on otettava huomioon. Ohjeistus on luettavissa sivulta: www.ekumenia.fi.

Karjalan ja koko Suomen Arkkipiispa Leo
1/2015