Kolumni | Arkipyhä – juhlapäivä

Joulu lähestyy. Tänä vuonna joulupäivä Juhlan odotuksessa sattuu torstaipäivälle. Juhlapäivä on siis keskellä viikkoa.
Nykyisen kielenkäytön mukaan kysymyksessä on ns. arkipyhä, omituinen kahden merkitykseltään tietyllä tavalla vastakkaisen sanan liitto. Sen syntyminen on tosin helppo arvata koska meillä on juhlapyhä, sunnuntaille sattuva juhla, niin arkeen osuva on sitten arkipyhä.
On unohtunut, että sanassa juhlapyhä se ”pyhä” tarkoittaa nimenomaan sunnuntaita, lepopäivää, ei juhlaa. ”Muista pyhittää lepopäivä!”, kuuluu käsky (II Moos. 20:8-11). Loogisesti ajateltuna olisi siis sana ”juhlapäivä” osuvampi kuin nyt käytössä oleva ”arkipyhä”.
Puhekielessä sanan ”pyhä” merkitys pyhäpäivänä on vielä säilynyt, vaikka käytännössä sen – siis sunnuntain – pyhittämisen laita on niin ja näin. Ainakin kotityöt joudutaan monessa perheessä hoitamaan juuri sunnuntaina, eikä taida löytyä tehdasta, joka keskeyttäisi toimintansa sunnuntaiksi liikennevälineistä puhumattakaan. Eikä liene kovinkaan harvinaista kuulla kysymys: ”Mitä aiot tehdä pyhänä?” Mutta onhan edes päivän nimitys säilynyt alkuperäisessä merkityksessään.
Me valmistaudumme juhlaan paastolla. Joulupaasto – suuren paaston mittainen – on meneillään, moniko mahtaa sen muistaa? 
Allekirjoittanut on joskus miettinyt, että seuraamalla kirkon määrittämiä paastoaikoja pysyy fyysisestikin terveenä ilman mitään erityisiä laihdutuskuureja. Kirkko huolehtii jäsenistään sekä fyysisesti että hengellisesti. 

Outi Kotamo
5/2014