JUTTU | Profeetalliset sanat – tie Jumalan pelastushistorian ymmärtämiseen

Profeetat olivat Israelin kansan omatunto. Heidän kauttaan Jumalan sanan salattu voima välittyi kansalle. Profeetat  arvostelivat ankarasti kansaa synneistä mutta myös rohkaisivat sitä ahdingossa. Piittaamattomia rikkaita ja sortajia profeetat nuhtelivat tiukkasanaisesti. Tappion hetkinä ja pakkosiirtolaisuuden pimeydessä profeettojen julistus sytytti toivon valon. Profeetallisia sanoja tarvittiin kaksi ja puolituhatta vuotta sitten monien vaikeiden aikojen kuluessa. Jumalan suuret miehet ja naisetkin lausuivat sanoja, joita mikään aika ei voi sivuuttaa. Kun maailma nyt elää kuohuvaa murroskautta, jolloin kaikkialla haetaan uutta pohjaa kansojen ja ihmisten välisille suhteille, on profeettain sana jälleen aivan kuin sana meidän ajallemme. Profeetat ovat merkillisempiä, suurpiirteisempiä henkilöitä, mitä historia tuntee. Heidän ajatuksiensa ja tekojensa tunteminen avaa meille tien Jumalan pelastushistorian suurten kysymysten ymmärtämiseen ja kenties profeetat voivat neuvoa meitäkin niissä suurissa vaikeuksissa, joihin nykyinen ihmiskunta etsii ratkaisua. Me etsimme vastauksia vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kaltaisille kulmakiville. Nuo vastaukset auttavat meitä sen perusarvon tunnustamiseen, jonka mukaan jokainen ihminen on ihmisenä suuriarvoinen ja kunnioitettava ja jota ei voi muuttaa toisten välikappaleeksi eikä millään tavoin loukata. Toisten ihmisten kunnioittaminen rotuun, uskontoon tai kansallisuuteen riippumatta, velvoittaa yhteiskunnan parempiosaisia tekemään kaiken voitavansa vähempiosaisten ja heikkojen auttamiseen. Miljoonat pakolaiset ympäri maailmaa vievät meidät jälleen kohti profeetallisia aikoja ja tekoja, jolloin koko yhteiskunta tuntisi itsensä samanarvoisiksi veljiksi ja sisariksi.

 

Historialliset juuret

Historiallisesti katsoen on kristinusko syntynyt juutalaisuuden maaperälle. Juutalaisuus on taas tavallaan jatkoa muinaisisraelilaiselle uskonnolle, joka on Mooseksen ja profeettain perustama. Mutta Kristuksen aikainen juutalaisuus oli turhantarkkoine lainselityksineen ja lisäyksineen eksynyt kauas muinaisisraelilaisen uskonnon hengestä ja muuttanut profeettain ylevän opin ulkonaiseksi tekopyhyydeksi ja kaikenlaisten uskonnollisten menojen noudattamiseksi. Sen vuoksi onkin luonnollista, että Jeesus asettuu juutalaisuutta vastaan ja tunnustaa itsensä profeettain hengenheimolaiseksi. Tämä hengenheimolaisuus käy meille sitä selvemmäksi mitä enemmän syvennymme profeettain aaterikkaisiin ja ytimekkäisiin kirjoituksiin. Silloin emme näissä muinaisen Israelin suurmiehissä ja naisissa näe ainoastaan oikeita Herran tahdon julistajia ja epäjumalanpalveluksen leppymättömiä vihaajia, vaan me opimme myös kunnioittamaan ja ihailemaan heitä kaikenlaisen yhteiskunnallisten sorron ja vääryyden voimakkaina vastustajina, oikeuden ja totuuden lahjomattomina sotureina ja köyhien ensimmäisinä asianajajina.

 

Sanoman peruspilarit

Profeettojen sanoma on ensisijaisesti uskonnollista. Heidän harkintansa kohteena on ennen kaikkea Jumalan ja ihmisen, Herran ja hänen kansansa suhde. Tämä suhde ei ole mitään pilvientakaista, kaikelle todelliselle elämälle vierasta, kaukaista ja käsittämätöntä. Laki, Herran tahdon ilmaisija, on aivan ihmisen lähellä ja ikään kuin hänen olemukseensa kuuluvaa.

Profeetat halusivat kaikkien noudattavan viidenteen Mooseksen kirjaan sisältyvää lakia: "Tämä käsky, jonka minä tänä päivänä annan sinulle, ei ole vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, se ei ole meren takana, vaan sana on aivan sinua lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi." 

Vanhan Testamentin profeetallisten sanojen yhteinen ajatus on, että juuri jokapäiväisessä elämässään ja suhteessaan lähimmäisiin ihminen voi parhaiten täyttää Jumalan tahdon. Profeettain mielestä oikea suhde Jumalaan edellytti oikeaa suhdetta lähimmäiseen. Profeettojen toiminta ja oppi olivat aina mitä läheisimmässä suhteessa tosielämän kanssa. Köyhien ja sorrettujen tukemiseen heillä oli aina sana sanottavana. Heidän sosiaalinen ohjelmansa oli yksinkertainen ja selvä: uskonnon siveellisten voimien pitää päästä hallitsemaan kaikkia ihmisten välisiä suhteita. Niiden ei tule vain ohjata yhteiskuntaa, vaan myös perinpohjin puhdistaa ja uudistaa se.

Profeettojen sanoman peruspilareita on kysymys: Miten saada ihmiset sisäisesti parannetuiksi ja uudistuneiksi, miten sammuttaa itsekkyys, omanvoitonpyynti ja nautinnonhimo ja herättää heissä enemmän lähimmäisenrakkautta, sääliä, uhrautuvaisuutta ja luoda heidät hyviksi, siveellisiksi ihmisiksi. Profeettojen sanoma ja hengen aateluus tulee esille juuri tässä, että he olivat ensimmäisiä ihmisiä, jotka todella vaativat tätä sisäistä uudistusta ja tunnustivat jokaisen ihmisarvon. Jos he eläisivät meidän ajassamme, heidän kilvissään lukisi ” Oikeutta kaikille”. Heidän tulevaisuuden ihanteenaan olisi yhteiskunta, jonka jokainen jäsen vapaasta tahdostaan noudattaa Jumalan tahtoa, jossa täydellinen veljesrakkaus vallitsee eikä kenenkään onni ja menestys ole ristiriidassa lähimmäisen onnen kanssa.

 

Profeettojen toiminta

Me voimme jakaa profeetat kirjaprofeettoihin, maanpaon edellisiin tai jälkeisiin profeettoihin tai muissa kirjoituksissa mainittuihin profeettoihin. Viimeksi mainittujen joukosta voimme poimia mukaan profeetat Naatanin ja Elian, joiden toiminta kuvaa selvästi sitä vakavuutta, jolla profeetat puuttuvat aikansa ongelmiin.

Kuningas Daavid oli tehnyt raskaan,kaksinkertaisen rikoksen: hän oli tehnyt aviorikoksen sodassa olevan upseerinsa Uurian vaimon kanssa ja lopulta lähettänyt  Uurian varmaan kuolemaan taistelukentällä saadakseen tämän vaimon Batseban itselleen. Mutta silloin tulee Daavidin luo profeetta Naatan ja esittää hänelle vertauksen kahdesta miehestä, jotka asuivat samassa kaupungissa ja joista toinen oli rikas ja toinen köyhä.

Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa. Rikkaalle miehelle tuli vieras, mutta hän ei raaskinut ottaa omia lampaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, vaan hän otti köyhän miehen karitsan. Kuultuaan kertomuksen Daavid vihastui ja sanoi Naatanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies joka on tämän tehnyt on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.” Mutta silloin Naatan sinkauttaa Daavidille nämä tuomion sanat: ”Sinä olet se mies”. Mahtavan, itsevaltiaan kuninkaan ei auttanut muu kuin nöyrtyä profeetan julistaman Herran sanan edessä ja tunnustaa Naatanille: ”Minä olen tehnyt  syntiä Herraa vastaan.” 2 Sam 11-12.

Ensimmäisen kuningasten kirjan luvussa 21 kuvataan profeetta Elian esiintymistä Israelin kuningas Ahabia vastaan eräässä maanomistusriidassa 9. vuosisadalla eKr. Naabot nimisellä israelilaisella talonpojalla oli viinitarha aivan kuninkaan palatsin vieressä. Tämän viinitarhan kuningas halusi itselleen. Naabot kieltäytyi jyrkästi vaihtamasta tai myymästä isiensä perintöosaa, jolla sijaitsivat hänen esi-isiensä haudat. Kuninkaan vaimo Tyyrolainen Iisebel keksi panna toimeen oikeudenkäynti Naabotia vastaan, jossa väärät todistajat väittivät syytetyn kironneen Jumalaa ja kuningasta. Silloin viaton mies vietiin kuolemaan ja kivitettiin kaupungin ulkopuolella. Ahab sai näin viinitarhan, mutta mitä tästä oikeusmurhasta sanoi Herran profeetta Elia? Kutsumatta ja käskemättä Elia astuu kuninkaan eteen ja lausuu: ”Oletko sinä sekä tappanut ja anastanut perinnön? Siinä paikassa, jossa koirat nuoleskelivat Naabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi.” Myöskin Iisebelistä oli Elialla tämä Herran sana: ”Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona”. Kaikki ennustukset kävivät toteen. Kertomus on kaikessa yksinkertaisuudessaan järisyttävä ja opettava. Miten voimakkaana ja pelottomana kaikuu kansan loukatun oikeustajun ääni profeetan suusta!

 

Vähäosaisten puolustajat

Varsinaisten kirjaprofeettain joukosta me öydämme monia, jotka ovat huolissaan kansansa uskonnollisesta ja siveellisestä tilasta, jossa ulkonaisesti juhlavat jumalanpalvelukset olivat vieneet tilan todelliselta ja aidolta Jahven palvonnalta. Muinaiskanaanilaiseen tapaan uhritilaisuuksista oli tullut paikoin remuavia juomapitoja ja irstauden harjoittamisen paikkoja. Profeettojen joukosta nousee monia, jotka ankarasti puuttuvat tilanteeseen. Yksi heistä oli Tekoa nimisestä pienestä Juudan kaupungista kotoisin ollut Aamos. Lammaslauman ääreltä Herra kutsuu hänet tahtonsa julistajaksi Israelia vastaan. Hänen ydinsanomansa oli, että Herra vihaa kaikkia heidän juhliaan ja uhrejaan, eikä tahdo kuulla heidän laulujaan ja soittojaan (Aam 5:21-23 ) Näiden jumalanpalvelusten yhteydessä harjoitettujen syntien lisäksi Aamos luettelee koko joukon muita rikkomuksia ja väärinkäytöksiä. Ylhäiset virkamiehet, rikkaat suurtilalliset ja muut maan mahtavat käyttivät kaikin tavoin etuoikeutettua asemaansa köyhien nylkemiseen ja heikkojen sortamiseen. He keräämällä keräsivät vääryydellä ja väkivallalla hankittua omaisuutta palatseihinsa. Tuomarit ottivat lahjuksia ja Aamoksen mukaan möivät hurskaan rahasta ja köyhän kenkäparista. (Aam 2:6) Profeetan sanoin ”he vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa ja totuuden puhuja on heille kauhistus”. Oikeus oli muuttunut myrkyksi ja vanhurskauden hedelmä koiruohoksi; se syöksi oikeutta hakevan kurjuuden kuiluun. Tämän turvattomuuden ja kurjuuden rinnalla esiintyy ylhäisten loisto ja hekumallinen elämä sitä räikeämpänä: he makaavat norsunluusohvilla, syövät parasta mitä karjasta saadaan,juovat mielin määrin viiniä, laulavat iloisia lauluja ja voitelevat ruumiinsa parhailla öljyillä – mutta maansa kohtalosta he eivät välitä. (Aam 6:4-6)

Lakkaamatta täytyy profeetan julistaa, että rikkaitten ja ylhäisten mieli on kääntynyt vain omiin nautintoihin ja omiin etuihin. Synkkä ja täynnä varjoja on se kuva, jonka Aamos meille luo aikansa yhteiskunnasta. Mutta hän ei vain moiti ja uhkaa. Hän neuvoo lääkkeenkin sairaalle: jumalanpelko, oikeuden tekeminen ja totuuden noudattaminen kohottavat kansan rappiosta ja pelastavat sen turmiosta. ”Etsikää Minua ja saatte elää” kuuluu Herran julistus. ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niin kuin ehtymätön puro”. (Aam 5:24)

 

Uusia tuulia

Aamoksen aikalainen profeetta Hoosea luo uuden tärkeän näkökohdan ajatteluumme. Hän ymmärsi, että Israelin suurista rikkomuksista huolimatta Herra ei tahtonut lopullisesti ja ehdottomasti hyljätä kansaansa, vaan oli osoittava sille armoaan ja sen parantava. Näin oli Hoosealle kirkastunut uusi syväsisältöinen, kauas kantava käsite – rakkaus! Monien profeettojen

ankaran vanhurskauden ja kylmän oikeuskäsitteen sijalle oli astunut anteeksiantava ja lämmittävä rakkaus. Tässä kehityslinjassa piilee suuri totuus. Kun oikeuteen vetoaminen on osoittautunut tehottomaksi, siinä on vielä ymmärtävä rakkaus vaikuttanut eloa antavana voimana. Tämä sama rakkauden voima oli yhteiskunnankin uudistava ja parantava. Tästä myös me ymmärrämme minkä viestin profeetat tahtoivat jättää omalla ajalleen ja myös meille. He halusivat huutaa kaikkien kuullen:

”Pysähtykää. Kääntykää takaisin Herran, teidän oikean auttajanne ja parantajanne luo. Muistakaa miten Hän on muinaisista ajoista alkaen teitä johdattanut, hoivannut ja rakastanut kuin isä lastaan. Hänen lahjojaan ovat maanne hedelmät ja koko rikkautenne. Hänen tahtonsa te parhaiten toteutatte olemalla uskollisia ja rehellisiä kanssaihmisillenne, auttamalla ja rakastamalla veljiänne. Köyhän kohentaminen ja sorretun suojaaminen on otollisin jumalanpalvelus. Rakkautta, rakkautta lähimmäisiinne te ennen kaikkea kaipaatte. Sillä Herra on pannut lakinsa teidän sisimpäänne ja kirjoittanut sen teidän sydämiinne ja vasta nyt Hän on todella teidän Jumalanne ja te Hänen kansaansa. Ja silloin on todella luotu uusi, tulevaisuuden yhteiskunta.”

Pappismunkki Johannes
5/2015