Juttu | Itsekkyydestä palveluun

Ihmiseksi tulleen Jumalan Sanan - Kristuksen - elämä oli palvelua. Kristus asettui sorrettujen puolelle. Hän paransi sairaita ja aterio syntisten seurassa. Kun hänen elämäntapaansa moitittiin, hän vastasi ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat”.
Pääsiäisenä juhlimme sitä, että Kristus palveli viimeiseen saakka. ”Hän antoi itsensä maailman elämän edestä”, jotta langenneen maailman kansalaiset löytäisivät pelastuksen. Kristuksen Ruumiina kirkko on kutsuttu jatkamaan hänen aloittamaansa työtä. Tähän työhön Kristus lupasi seuraajilleen Puolustajan, jonka apostolit saivat Helluntain tapahtumissa ja jonka jokainen kirkon jäsen on saanut mirhavoitelussa.
Hyvin usein kirkon jäsenet odottavat, että kirkko toteuttaisi kutsuaan ja palvelisi sairaita ja kärsiviä, kuten Kristuksen Ruumiin kuuluukin tehdä. Näin kirkko tekeekin, mutta tuo tehtävä ei kuulu ainoastaan kirkon tai seurakunnan työntekijöille, joilla kullakin on omat vastuulliset tehtävänsä. Kristus sanoi: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” Nämä sanat on osoitettu jokaiselle kirkon jäsenelle. Kristuksen seuraaminen – kirkon jäsenenä eläminen – on kutsu itsekkyydestä palvelutehtävään.
Kristuksen Ruumiina seurakunnan tehtävä ei ole toimia museona, joka säilyttää ikiaikaisia perinteitä, se on sitäkin, mutta ensisijaisesti seurakunnan tehtävä on olla elävä dynaaminen ruumis, joka toimii tässä ajassa ja toteuttaa palvelutehtäväänsä. Seurakunta toimittaa sakramentteja, mutta sen tehtävä on myös hoitaa sairaita ja kutsua syntisiä parannukseen aterioimalla heidän kanssaan. Lyhyesti, toimimalla siellä missä sairaat ja hädänalaiset sekä parannusta kaipaavat ovat. Tätä tehtävää seurakunta voi toteuttaa koko jäsenistönsä kautta. Sen vuoksi me anomme liturgian yhteydessa Jumalaa ojentamaan tiemme ja vahvistamaan askelemme, jotta eläisimme, kuten Kristuksen seuraajan kuuluu. Seurakunnan jäsenyys on kasvua Jumalan ja lähimmäisten rakkaudessa. Turhan usein kaivamme talenttimme maahan, vaikka tunnemme kuinka lahjojen kätkijän vertauksessa käy.
Apostolien tekojen kirjassa ilmenee kuinka varhainen seurakunta tunsi vastuuta puutteessa elävistä jäsenistään. Diakonaatti perustettiin organisoimaan kirkon palvelutehtäviä kärsivien auttamiseksi. Tänä päivänä tarve hädänalaisten palvelulle on vähintäänkin yhtä suuri. Yhteiskunnan kaupungistuminen on ajanut vanhukset yksinäisyyteen. Rakennemuutos on lisännyt työttömien ja syrjäytyneiden määrää. Suomessa elää ennenkuulumaton määrä ihmisiä toimeentulon alapuolella. Vapaaehtoisvoimin seurakunnassa voidaan organisoida monenlaista diakoniaa esim. vanhusten tukemiseksi tai kauppojen ylimääräruoan jakeluun. Tällaiset työmuodot eivät tuo kustannuksia seurakunnille. Ne tarvitsevat vain elävän Kristuksen Ruumiin toimintaa, seurakunnan jäsenten työpanosta ja halua nousta ylös hengellisestä kuolemasta sielun ylösnousemukseen jo tässä ajassa.
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Tuomas Järvelin
2/2015