Juttu | Arkkipiispa Leo murehtii kristittyjen vainoa Lähi-idässä

Arkkipiispa Leo toivoo, että Suomi voisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia Syyriasta. Hän on huolestuneena seurannut jo kolme ja puoli vuotta Syyriassa riehunutta sotaa, joka on saanut entistä julmempia muotoja. Kuolonuhrien tarkkaa määrää on mahdoton tietää, mutta YK:n arvion mukaan kuolleita on yli 200 000.

Syyriassa sijaitsee Antiokian patriarkaatin keskus. Patriarkaatti on yksi niistä vanhoista ja toimivista patriarkaateista, joiden asemasta säädettiin jo ensimmäisissä ekumeenisissa kirkolliskokouksissa. Muut ovat Konstantinopoli, Aleksandria ja Jerusalem.
Syyrian kristittyjen asema on ollut tukala koko sodan ajan, mutta erityisesti ääriliike Isiksen valtaamien alueiden laajeneminen on lisännyt kärsimystä.
– Me emme tiedä, mikä patriarkaatin tilanne tällä hetkellä on. Sinne lähetetyt kirjeet eivät mene perille, arkkipiispa Leo murehtii lokakuisena iltapäivänä, kun tätä haastattelua Kuopiossa tehdään.
Suomen ortodoksisen kirkon johtaja on käynyt Syyriassa patriarkaatin vieraana muutama vuosi sitten.
– Seuraavan vierailun ajankohtaa en osaa edes arvailla, hän sanoo allapäin. 
Syyriassa asuu Jeesuksen äidinkieltä arameaa puhuva kristitty vähemmistö. Aramean kieli on ollut satojen vuosien ajan islamilaisen kulttuurin puristuksessa, mutta sodan jaloissa se uhkaa hävitä kokonaan.
Miljoonat ihmiset ovat joutuneet lähtemään pakoon sotaa Syyriasta. Suurin osa on jäänyt leireille Syyrian naapurimaihin, mm. Turkkiin. Euroopan maista pakolaisia on tullut paljon Ruotsiin, jossa jo ennestään on runsaasti syyrialaisia maahanmuuttajia.

Uusi paimen

Syyriasta Ruotsiin tulleiden pakolaisten arkeen arkkipiispa pääsi tutustumaan käydessään läntisessä naapurissamme kesäkuussa. Hän oli mukana Tukholmassa, kun Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliittakunta sai uuden paimenen, metropoliitta Kleopaksen. Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti perusti metropoliittakunnan vuonna 1969. Ruotsin lisäksi metropoliittakunta kattaa Islannin ja Norjan. Suomalaisille metropoliittakunnan tekee läheiseksi se, että siihen kuuluu myös Ruotsin suomalainen seurakunta.
Niin kuin monessa muussakin läntisessä maassa, myös Ruotsissa vallitsee ortodoksisten kanonien vastainen tilanne: samalla alueella toimii useampi kuin yksi ortodoksinen kirkko. Ruotsissa jäsenmäärältään vahvin on Serbian ortodoksinen kirkko, jonka toimintaan arkkipiispa Leo tutustui vierailullaan muutama vuosi sitten.
– Toivottavasti myös Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliittakunnan toiminta vireytyy entisestään uuden metropoliitan myötä, arkkipiispa pohdiskelee.

Ortodoksisuuden täyteys

Arkkipiispa Leon kulunutta vuotta ovat sävyttäneet vierailut. Hän itse kävi huhti–toukokuun vaihteessa Jerusalemissa. Kyse oli vastavierailusta:
Jerusalemin ja koko Palestiinan patriarkka Teofilos III kävi Suomessa syyskuussa vuonna 2010. Arkkipiispan mukaan tälle vierailulle antoi syvyyttä se, että hän oli Pyhällä Maalla juuri pääsiäisen aikaan.
Kesäkuussa Suomen kirkko ja arkkipiispa Leo saivat vieraikseen osin yhtä aikaa kaksi Lähi-idän kirkkojen tärkeää johtajaa. Ensin Suomeen saapui koptikristittyjen uusi paavi Tawadros III ja sen jälkeen Aleksandrian patriarkka Teodoros II.
Arkkipiispa muistelee lämmöllä ja ylpeydelläkin, miten Suomen pieni ortodoksinen kirkko sai kunnian järjestää paavin ja patriarkan tapaamisen Helsingissä. 
– Niin kuin tuossa tilaisuudessa totesin, bysanttilainen ja orientaalinen kirkko muodostavat yhdessä ortodoksisuuden täyteyden, arkkipiispa sanoo.

Media vaikeni 

Hän kiittelee tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, joka ymmärsi molempien vieraiden arvon ja merkityksen. Sekä Tawadros III ja Teodoros II pääsivät tapaamaan Niinistöä, joka samalla sai rautaisannoksen tietoa sekä Lähi-idän että Afrikan kristittyjen tilanteesta.
Sen sijaan arkkipiispa Leo ihmettelee suomalaisten tiedotusvälineiden piittaamattomuutta vierailuista. Tarjolla ollut mahdollisuus saada ensikäden tietoa kristittyjen tilanteesta Lähi-idässä ja Afrikassa oli varaa jättää käyttämättä. Malliksi arkkipiispa näyttää hänelle Aleksandrian patriarkaatista lähetettyä lehteä, jossa patriarkan vierailusta on kirjoitettu näyttävästi.

Haave todeksi

Arkkipiispa on kuluneen vuoden aikana matkustanut itse, isännöinyt vieraita, mutta ehtinyt myös toteuttaa yhden pitkäaikaisista haaveistaan. Syyskesällä ilmestyi Karjalan kielen seuran kustantamana arkkipiispan lapsenlapselleen Katariinalle omistama teos Mustelmat. Mustelmissa arkkipiispa proosarunomuodossa kirjoittaa mm. vanhemmistaan ja omasta elämästään. Teos on kirjoitettu sekä suomeksi että arjalaksi. Julkaisemista odottaa jo lastenloruista koostuva kirja, ja tulossa on myöhemmin tekstejä, joita arkkipiispa kirjoitti syksyllä 2012 Roomassa edustaessaan ekumeenista patriarkkaa Bartolomeosta katolisen kirkon piispainsynodin yleiskokouksessa. Tekstejä syntyi mm. roomalaisissa katukahviloissa, joissa arkkipiispa kokouksen tauoilla tarkkaili ikuisen kaupungin elämää. Näissä teksteissä isä esipaimen osoittaa, että karjalan kieli on edelleen elävä kieli: hän on joutunut luomaan rakastamaansa kieleen sanoja, joita siinä ei aikaisemmin ole ollut.

Mauri Liukkonen
5/2014